torstai 30. marraskuuta 2017

MENNEIDEN JOULUKALENTEREIDEN PARHAAT

Huomenna tosiaan alkaa joulukuu ja sen myötä joulukalenteri, ja mä ajattelin, että aivan mahtava tapa johdatella niin mua kuin teitä siellä ruutujen toisella puolella alkavaan kauteen on tehdä pientä throwbackia menneiden vuosien joulukalentereiden luukkuihin. Tämä alkava joulukalenteri on mun blogin kolmas, eli neljäkymmentäkahdeksan luukkua on jo takana tehtynä! Toivottavasti tulevasta kalenterista tulee myös mun tähänastisista paras, mutta onneksi aikaisemmin ilmestyneistä löytyy jo muutamia, joista olen ylpeä ja jotka haluan näin marraskuun viimeisenä nostaa esiin ja palauttaa teidän mieliin!


Paras joululukeminen, Let It Snow





Tarina siitä, mitä tapahtui ennen joulupukin tuloa: osa yksi, osa kaksi, osa kolme




Suklaatalot: 2015 ja 2016


Ensimmäinen joulukalenteriluukku ilmestyy siis heti seitsemältä huomenaamuna, niin kuin tästä eteenpäin joka aamu aina jouluaattoon asti. Tämä marraskuu on mennyt ohi nopeammin kuin mikään ikinä, ja vaikka oon todella innoissani huomenna alkavasta joulukalenterista, niin kyllä mua myös jännittää todella! Mutta tehdään tästä yhdessä paras joulukalenteri ikinä! Sen verran voin kyllä jo tässä vaiheessa sanoa, että Snapchatin puolelle on tulossa paljon behind the scenes -matskua, että ehdottomasti kannattaa mennä sielläkin seuraamaan! ♥

Hyvää marraskuun viimeistä kaikille, toivottavasti nähdään joulukalenterissa! :)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 27. marraskuuta 2017

Hetki hiljaisuutta ennen kuin pam

Mun blogi elelee vielä pari päivää vähän hiljaisempaa aikakautta. Perjantaina alkaa nimittäin taas se vuoden kiireisin blogikuukausi, ja täällä Pannariblogissa joulukalenteri potkaistaan varaslähdöllä käyntiin jo torstaina. Niinpä nämä viimeiset marraskuiset hetket taidan ihan vaan valmistella tuota loppuviikosta alkavaa kahdenkymmenenneljän päivän koitosta!


Mulla on myöa hirveä kasa muita postausideoita ja -matskuja valmiina, ettei koko joulukuu pelkkää jouluhöpinää kuitenkaan ole. Vaikka mulla koulusyksyn loppukin painaa samalla päälle ja hommia on silläkin puolella enemmän mitä mä varmaan edes tiedostan, on näillä näkymin tästä joulukuusta tulossa mun blogihistoriani aktiivisin, jos vain onnistun suunnitelmani toteuttamaan! Eli nyt vaan kaikki viimeistään seurailemaan, mulla on luvassa vaikka mitä jännää ja paljon sellaista, mitä mun blogissa ei ole koskaan ennen nähty.

Viime viikko oli tosiaan mun synttäriviikko. Varsinaisena juhlapäivänä maanantaina vaan hengattiin, laitettiin hyvää ruokaa ja katseltiin Netflixiä. Ostin myös uudet jouluvalot, jotka onnistuin rikkomaan heti tiistaina. Keskiviikkona vietettiin mun synttäreitä kaveriporukalla, ja oli kyllä yhdet kivoimmista juhlista ikinä! Viikonloppu oltiinkin Jyväskylässä opiskelijariennoissa! Saatiin ekaa kertaa vetää (laina)haalarit jalkaan ja sukeltaa oikein syvälle opiskelijamaailmaan. Yövyttiin mun sukulaisten luona, ja meistä pidettiin huolta ihan todelliseen mummolatyyliin. Jyväskylässä satoi eilen ihan kunnolla lunta, ja oli niin kaunista kun katselin bussimatkalla ihan todellisen talvisia maisemia ikkunasta.


Siinä tällaista miniupdatea! Ja tosiaan todennäköisesti seuraavan kerran tästä suunnasta kuuluukin sitten torstaina, jolloin potkaistaan (ainakin) kahdenkymmenenviiden päivän postausputki käyntiin. Ellen mä sitten saa jotain superinspistä tässä välissä, että on ihan pakko päästä kirjoittelemaan teille, haha! Mut hei, hyvää viikkoa ja marraskuun viimeisiä hetkiä teille kaikille♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 20. marraskuuta 2017

20 elämänviisautta 20 vuodelta

Kaksikymmentä vuotta Nightwishin ensimmäisestä levystä. Kaksikymmentä vuotta Titanicin ilmestymisestä. Kaksikymmentä vuotta prinsessa Dianan kuolemasta. Aina tarinoita kerrottaessa asiat tapahtuivat "kaksikymmentä vuotta sitten", pariskunnat ovat olleet naimisissa "parikymmentä vuotta" tai tulevaisuutta suunnitellaan "kahdenkymmenen vuoden päähän". Ja tänään on se päivä, kun mä täytän kaksikymmentä vuotta.

Tuntuu hämmentävältä. Ihan niin kuin joka vuosi. Joka vuosi sitä odottaa marraskuun kahdettakymmenettä ja aina kun se tulee, niin tuntuu vaan jotenkin epätodelliselta. Nyt on ehkä vielä oudompaa, mun ikä alkaa ihan uudella numerolla eikä todellakaan tunnu "parikymppiseltä". Lapsi mä vielä oon.

Juhlapäivän kunniaksi mä halusin nyt kuitenkin jakaa teille kaksikymmentä asiaa, mitä näiden elinvuosieni aikana olen oppinut ja mitä jokaisen meistä kannattaisi tietää. Kertokaa kommenteissa, mitä teidän mielestä mun pitäisi tähän listaan lisätä!


1. Juo aina aamulla lasillinen vettä tyhjään mahaan.

2. Jos suunnittelet tekeväsi jonkun asian "sitten joskus", me kaikki tiedetään ettei se tule koskaan tapahtumaan.

3. "Torkun vielä viisi minuuttia" ei koskaan jää viiteen minuuttiin.

4. Eikä "katon vielä yhden jakson" koskaan jää siihen yhteen jaksoon.

5. Aina, aina katso perääsi, kun nouset metrosta (nimimerkillä aivan liian monta perään unohdettua pipoa, lapasta ja kuviskansiota).

6. Aina on tilaa luovuudelle ja improvisaatiolle. Kynästä tulee ihan hyvä sukkapuikko ja kynttilästä kaulin, jos tarve niin vaatii.

7. Älä haistele biojätepusseja. Se haju on ihan yhtä paha kuin ennenkin.


8. Jos vaihdat hammasharjaa sairastuttuasi angiinaan, älä ota vanhaa harjaa takaisin käyttöön parannuttuasi. 

9. Ota aina tyhjä vesipullo mukaan lentokentälle.

10. Aina kannattaa tarkastaa, että tuliko kännykkä ja avaimet mukaan, vaikka ihan varmasti ne olisitkin pakannut.

11. Mikä tahansa ruoka maistuu parhaalta hummuksen kanssa.

12. Mutta Nutella on parasta suoraan purkista.

13. Jos turbulenssi aktivoi sun lentopelon, voit ihan hyvin harhauttaa ajatuksesi virittelemällä kaverisi kanssa mielenkiintoisen keskustelun kauhuleffoista.

14. Suklaan säilyttäminen jääkaapissa voi johtua ainoastaan jonkunlaisesta mielenhäiriöstä.


15. Jos aamulla päätät, että tästä tulee hyvä päivä, siitä hyvin suurella todennäköisyydellä myös tulee.

16. Koskaan et voi sanoa läheisellesi rakastavasi heitä liian monta kertaa tai antaa liian monta aitoa kehua.

17. Vaikka kuinka tuntuisi paskalta, aina on joku, joka ihan tosissaan susta välittää.

18. On ihan ok olla ylpeä omista saavutuksistaan ja tiedostaa omat vahvuutensa.

19. Älä anna kenenkään sanoa sulle, ettet tarvitse juuri sitä kalliimpaa Muumi-kuvioitua nenäliinapakettia, ettet voisi laittaa sinistä huulipunaa kouluun tai ettet voisi lukea samaa kirjaa kymmentä kertaa putkeen - jos se tekee sut onnelliseksi, go for it. There are no rules.

20. Stressi helpottaa, kipu hellittää ja aurinko nousee taas esiin pilvien takaa.


Tämä vanhus menee nyt nukkumaan, sillä huomenna on pitkä mutta superhauska päivä. Ihanaa viikkoa teille kaikille ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Q&A: Mitä bloggaajat halusivat tietää toisistaan?

Olettekin ehkä jostain kuulleetkin huhua, että meillä on "muutaman" kanssabloggaajan kesken Whatsapp-ryhmä, jossa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, annetaan vinkkejä ja vertaistukea bloggaamiseen ja muuten vaan jaetaan kuulumisia. Näin muutaman kuukauden jälkeen päätettiin ottaa tästä suhteellisen tiiviistä ja aktiivisesta ryhmästä todella ilo irti teidänkin kannalta, ja toteuttaa yhteinen postaus. Päädyttiin tekemään kysymyspostaus eli Q&A: jokainen mukanaollut bloggaaja sai keksiä oman kysymyksen, ja näihin me kaikki sitten yhdessä omilla tahoillamme vastasimme. Postaus on siis toteutettu yhdessä RevontulipalonSanniiJuliaanAatun polun, Happy Little Thingsin, Sofia Ida Annelin, Peut-êtren, All the Little Snowflakesin, Making It Beautifulin, Home and Style by E:n, Milla T:n, Katja's Lifen, Paulinen, Sea of Dreamsin ja Tuuli K Marian kanssa, joten käykää ehdottomasti (tämän luettuanne toki) kurkkaamassa, miten he vastasivat näihin samoihin kysymyksiin!


Mihin kiinnität uusissa ihmisissä ensimmäisenä huomiota? Mulla on välillä kausia, jolloin kiinnitän ihmisissä huomiota eri asioihin. Yksi juttu mitä tykkään ainakin tarkkailla on kulmakarvat, haha! Mutta näin yleisesti ottaen en oikeasti osaa sanoa. Ehkä se yleinen olemus ja asenne muita ihmisiä kohtaan. Hyvin nopeasti luon uudesta ihmisestä oman tulkintani, vaikuttaako tämä ystävälliseltä, ylimieliseltä, suositulta vai ujolta. Aloitinko tämän postauksen tarpeeksi epämääräisellä vastauksella? :D

Milloin aloitit bloggaamisen ja miksi? Jos missasit mun maanantain synttäripostauksen, niin mun blogihan täytti juuri puolipyöreät viisi vuotta! Yhtenä iltana meidän seurakunnan nuortenillassa Nupissa me kirjoitettiin kaikki yhdessä terveisiä meidän nuorten blogiin, ja kotiin päästyäni päätin itsekin perustaa oman. Alkuperäinen suunnitelma oli hankkia uusi alusta markkinoidakseni mun musiikkia, mutta vähän eri suuntaan se siitä kuitenkin lähti kehittymään!

Kenen toisen bloggaajan kanssa haluaisit tehdä postauksen? ...voisin vastata tähän vaan että palataan asiaan joulukalenterissa!

Mitä asiaa et missään tilanteessa tai tapauksessa koskaan tekisi? Vetäisi kännejä. Tietoisesti tekisi pahaa ystävälleni. Tilaisi kahvia tai smetanapizzaa.  The list goes on.

Oletko joskus poiminut kukkakimppua ja vienyt sen jollekin sulle tärkeälle ihmiselle? Aivan ihana kysymys! Ja aivan varmasti olen, pienenä tykkäsin aina ilahduttaa äitiä erilaisilla yllätyksillä, ja ihan varmaan on pari kukkakimppuakin tullut kerättyä muutenkin kuin äitienpäivänä.


Mitkä ovat bloggaamisen parhaita ja huonoimpia puolia? Parasta on oman luovuuden toteuttaminen, itsensä ilmaisu ja haastaminen ja tietty ylpeys omasta tuotannostaan. Parasta on myös kaikki ihana palaute, mitä saan, pitkät kommentit ja kauniit sanat. Huonointa on ajoittainen stressi, paine saada hyvää materiaalia ulos hyvään tahtiin. Mä en esimerkiksi halua pitää viikkoa pitempää taukoa postausten välillä, joka sitten saattaa oikein kiireisenä ajanjaksona tarkoittaa sitä, että seitsemäntenä päivänä puolipakolla yrittää saada jotain julkaistua. Tässä on enemmän siis kyse siitä, että voin itse olla itseeni tyytyväinen ja täyttää ne vaatimukset, jotka olen itselleni asettanut.

Mikä on lempparisi omista postauksistasi? Ainakin Itsestäänselvä, Miten ei valmistautua ylioppilaskirjoituksiin, Nightwish - ensimmäinen rakkauteni, Entä mun oma vartalo?, Niistä virheistä ja Täysin ikäiseni (voitteko uskoa, että tuokin postaus täyttää tänään kaksi vuotta?) nyt ainakin. Niin kuin sanoin, mä suhtaudun aikaansaannoksiini suurella ylpeydellä, haha! Jos ette muuten ole huomanneet, mun yläpalkin infosivulta löytyy iso kasa linkkejä mun lempparipostauksiin ja muutenkin mahdollisesti hyödyllisiin tai erityisiin postauksiin!

Näetkö itsesi bloggaamassa vielä vanhemmalla iällä? Sitähän ei koskaan tiedä! Mutta kyllä mä tällä hetkellä pidän bloggaamisesta oikein paljon, tahdon tässä kehittyä ja viedä blogiani eteenpäin, enkä aio harkitakaan tästä luopumista vielä pitkään, pitkään aikaan. Saa nähdä, jos vielä eläkeiässä tänne päivittelen asukuvia ja mielipiteitä, haha!


Miten läheisesi suhtautuvat bloggaamiseesi? Eivät oikein mitenkään. Mun äiti ei ymmärrä mistään teknologiaan ja internetiin liittyvästä mitään, eikä mun blogista ole kysellyt pahemmin mitään muuten kuin kesällä sen lehtijutun yhteydessä. Silloinkaan ei tainneet selitykset ihan mennä perille, että mitä se mun blogin pitäminen oikeasti tarkoittaa! Kaverit tietää että kirjoittelen ja kuvaan, ja että jos tehdään yhdessä jotain kivaa niin se todennäköisesti päätyy tänne, heidän luvallaan toki!

Mikä on vahvin muisto lapsuudestasi? En vahvimmasta tiedä, mutta käykö yksi ensimmäisistä? Mulla oli pienenä sellaiset hienot Nalle Puh -dominokortit, ja niillä sitten leikin äidin sängyllä. Yksi putosi lattialle, ja mä lähdin sen perään niin äkkiä, että vetäisin pääni vitriinikaapin lasista läpi! Äiti säikähti tietysti ihan kauheasti, mutta mä en tainnut edes itkeä :D

Jos saisit elämäsi aikana toteuttaa yhden toivomuksesi, mikä se olisi? Ehkä niinkin yksinkertainen, että minä ja mun läheiset saataisiin elää elämämme onnellisina. Että hyviä asioita tapahtuisi ja voitaisiin olla tyytyväisiä siihen, miten asiat ovat ilman suurempia huolia.

Kuka televisiohahmo muistuttaa sinua eniten? Apua en mä tiedä! Mä en ole ikinä osannut verrata itseäni mihinkään kuvitteellisiin hahmoihin. Yhtenä tuli mieleen Joey Tribbiani, jolla ei aina hoksota ihan kaikista nopeiten, mutta jolle hänelle rakkaat ihmiset ovat tärkeintä maailmassa ja joiden puolesta hän oikeasti olisi valmis tekemään mitä vaan. Jokainen ansaitsee Joeyn kaltaisen ystävän ja mä teen parhaani että olisin samanlainen mun ystävilleni. Toisaalta taas tekisi mieli sanoa näihin aina Pikku Myy, koska Pikku Myy on vaan pieni ja itsepäinen ja ihana.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Toivottavasti valmistuneena, onnellisena ja hyvässä elämäntilanteessa. Ja mulla olisi kissa. Ehdottomasti kissa.


Mikä motivoi sua bloggaamaan? Se ihana fiilis, kun saa vaivalla ja rakkaudella tehdyn postauksen valmiiksi ja pääsee jakamaan sen maailmalle. Mä olen luova sielu, parasta on luoda ja jakaa luomisiaan, oli se sitten biisejä tai mielipidekirjoituksia.

Mitä asiaa monet eivät susta tiedä? Mä ihan tosissani aina kun katson Vain elämää suunnittelen mielessäni, minkä biisin ja millaisen version mä itse vetäisin kyseiseltä artistilta. Sitten jossain vaiheessa tajuan, että hyvin epätodennäköisesti pääsisin koskaan noiden tyyppien kanssa ohjelmaan, kerta he ovat jo olleet siellä. Kyllä, se on mun suurin ongelmakohta näissä suunnitelmissa. Mä myös aina lempibändieni keikoille mennessä kirjoitan heille pitkät kirjeet, mitä heidän musiikkinsa mulle merkitsee ja miten tärkeä kyseinen bändi mulle on. Hyvin ovelasti aina myös lisään omat yhteystietoni mukaan, haha! En kuitenkaan melkein koskaan näitä kirjeitä saa annettua eteenpäin.

Nyt tiedätte taas musta vähän enemmän, tätä oli ihan superhauska tehdä, kun pääsi taas jakamaan ei ehkä niin tavallisiakin juttuja itsestään. Ja iso kiitos vielä teille, jotka mun kanssa yhdessä tätä postausta olitte toteuttamassa!

Millainen yhteistyöpostaus meidän pitäisi seuraavaksi toteuttaa?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 13. marraskuuta 2017

PANNARIBLOGI VIISI VUOTTA - MIKÄ ON MUUTTUNUT

"Kirjottelin tänään meidän ortodoksisten nuorten omaan blogiin ja siinä heräsi ajatus omasta blogista. Ja tässä sitä sitten ollaan, kaksi tuntia myöhemmin. Tän blogin tarkoitus olisi vähän saada mun musiikille tunnettavuutta (kirjoitan nyt suomeksi joten lähinnä kotimaanlaajuisesti), ja koska tykkään muutenkin kirjoitella juttuja, niin ei tää varmaan ongelmia tuottaisi. Tottakai on eri asia kirjoittaa itsestään. Ehkä. Ehkei se eroa muusta kirjoittamisesta niinkään paljoa. Kirjoittaessani tekstiä yritän pitää sen jollain tasolla edes henkilökohtaisena, tai että siinä edes etäisesti kuvastuisi minä itse."

Marraskuu on meillä aina todellista synttärikautta, ja ensimmäinen sankari onkin tämä minun ikioma pieni blogini. Tuosta alun kirjoituksesta on nimittäin tänään viisi vuotta. Tasan viisi vuotta sitten, 13.11.2012, pimeänä, märkänä marraskuisena tiistai-iltana minä istahdin vanhan, hitaan pöytäkoneemme ääreen, ja perustin blogin, oman blogini joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Pancake Palace.


Siinä mielessä tuo otsikkohan on hieman harhaanjohtava, että eihän tämä mun blogini aina Pannariblogi ole ollut. Tuolloin viisi vuotta sitten luonnollisesti vaikein osuus blogin aloittamisessa oli nimen keksiminen. Blogilaisesta tuli All you need is imagination, koska siihen aikaan se oli juuri se, mitä elämältä ajattelin. 14-vuotias Sanna oli hyvin aktiivinen musiikin ja muunkin taiteilun suhteen, ja uusi blogi oli vain yksi uusi kanava luovuudenpurkauksille. Mulle mielikuvitus ja luovuus oli tärkein asia maailmassa, joten aivan luonnollista oli, että sen mukaan nimesin blogini. Ja tuohan nimi pysyi matkassa aina kesäkuuhun 2015 asti, jolloin tein oikein suuren blogiuudistuksen ja sen mukana muutin sekä nimeä että osoitetta, kun tuo vanha alkoi pituudellaan ja, ironisesti, mielikuvituksettomuudellaan suorastaan hieman hävettää.

Niin kuin tuossa alkupätkässä totesinkin, joka on siis ensimmäisen postaukseni aloituskappale, blogini tarkoitin alunperin ensisijaisesti kanavaksi puhua mun musiikista ja jakaa sitä. Noh, ehkä tähän mennessä olette jo tajunneet, että aika nopeasti ne suunnitelmat siitä muuttuivat, mutta mua ei haittaa ollenkaan! En olisi ikinä uskonut tuolloin viisi vuotta sitten, mihin tämä blogi mut vielä johtaa ja millaiseksi se ajan myötä kehittyy. 


Mikä sitten on muuttunut viiden vuoden aikana? No ainakin kirjoitustyyli! Siis herranjestas, mä olen aina pitänyt itseäni taitavana kirjoittajana, mutta voi kamala nyt kun lukee tuota ysiluokkalaisen Sannan kirjoittamaa tekstiä, voi vaan olla kiitollinen tästä (näennäisestä?) kehityksestä, mitä on tapahtunut. Olen tässä nyt kahlannut vähän enemmänkin mun vanhoja postauksia läpi, ja ilmeisesti mä tykkäsin aikoinaan oikein kovasti jakaa sanomisiani lyhyisiin virkkeisiin ja heittää vähän liikaakin epämääräisiä välikommentteja sinne tänne. Varsinaisen oikeinkirjoituksen kanssa mulla ei ole koskaan ollut suurempia ongelmia, vaikka siinäkin huomaan tapahtuneen kehitystä. Lähinnä kyse on nyt tyylillisistä valinnoista ja tekstin sujuvuudesta, joiden suhteen mulla on ainakin toivottavasti nykyään vähän paremmin silmää! Lisäksi kuvat olivat pieniä ja sommiteltu eri puolelle tekstiä, ja kuvatekstit olivat tosi kova juttu. 

Myös postausten aiheet ovat muuttuneet aika dramaattisesti. Kun muutama päivä sitten selailin ensimmäisiäni postauksiani, useammassakin mä purin pahaa oloani, ja näin vuosia myöhemmin niitä lukiessa mulle tuli oikeasti paha mieli. Mä puhuin vähän liiankin tarkkaan asioistani, myös aika henkilökohtaisesti, vaikka yritinkin sensuroida suurimmat pois, ettei niistä muka tajuaisi. Toki mun blogilla oli ihan erikokoinen yleisö noihin aikoihin, eikä mun tekstejä tuohon aikaan lukenut todennäköisesti kuin muutamat hassut Facebook-kaverit ja koululaiset, niin hyvässä kuin pahassakin. Mulla oli kaikki mun ikinä julkaisemat postaukset siis vielä viime viikolla julkisena, mutta nyt noita läpikäydessä piilotin ihan muutaman sieltä, sillä en mä vaan halua tuollaisten tekstien olevan mahdollisesti satojen tai jopa tuhansien tuntemattomien luettavana. Onneksi olen kypsynyt tässäkin asiassa, enkä tuollaisia tekstejä voisi enää kuvitellakaan julkaisevani. Pahoittelut vielä kaikille, joille on joskus saattanut mielipahaa teksteilläni, oli ne itsellekin näin vuosien jälkeen aika ikävää luettavaa.


Ehkä suurimman muutoksen on kuitenkin (erittäin suureksi onneksi) kokenut mun blogin ulkoasu! Ennen blogini perustamista mä en ollut koskaan lukenut ainoatakaan blogia enkä siis tiennyt blogimaailmasta yhtään mitään. Mä en tiennyt enkä edes osannut ajatella, mitä blogille tai sen ulkoasulle voisi tai ehkä pitäisikin tehdä, eikä mulle olisi tullut mieleenkään edes miettiä, millainen blogi olisi lukijalle miellyttävä ja vaivaton. Mulla oli tuolloin aikoinaan taustana se bloggerin oma niin ihana murretun vihreä tausta, jossa lentelee ne lintuset yläkulmassa jos joku muistaa, ja se oli mun mielestä niin hieno! Sivupalkista en edes muista, oliko siinä mitään muuta blogiarkiston lisäksi, ja sivun yläreunassa luki blogin nimi valkoisella tekstillä, tyylitellysti "all you need is imagination.", pienillä kirjaimilla ja piste perässä. Mä en siis itse ollut muokannut tuota ulkoasua lainkaan taustan valintaa lukuunottamatta, enkä edes tiennyt että niin voisi tehdä. 

Joskus kuukausia, ehkä puolitoistakin vuotta myöhemmin joku jätti mulle kommentin, missä vinkkasi esimerkiksi bannerin ja erilaisten gadgetien hyödyllisyydestä, enkä mä edes tiennyt, mitä nuo sanat tarkoittavat. Ensimmäiset melkein kaksi vuottahan mä saatoin pitää kuukausienkin taukoja, ja ja esimerkiksi vuoden 2013 aikana julkaisin 9 postausta. Tässä vaiheessa mä olin kuitenkin alkanut postailla jo säännöllisemmin, ja olin löytänyt myös ensimmäiset blogit mun lukulistallekin. Niinpä tein vähän taustatutkimusta ja päivitinkin ensimmäistä kertaa ulkoasuani. Banneriksi tein hienon kollaasin (jota en ikävä kyllä löydä enää mistään, taitaa olla tallessa vain vanhalla läppärilläni joka ei enää mulla ole käytössä), ja sävy sävyyn vaihdoin blogin taustaa toiseen Bloggerin valmiiseen vaihtoehtoon. Lisäsin erilaisia gadgeteja, joiden tarkoituksesta en ollut kylläkään ihan varma. Tästä eteenpäin teinkin aina silloin tällöin erilaisia pienempiä ja suurempia ulkoasumuokkauksia. Uutenavuotena 2015 julkaisin ensimmäisen ison postaukseni Itsestäänselvä, joka edelleen on ehkä yksi mulle tärkeimmistä postauksistani. Sitä katsottiin jopa tuhat kertaa, siis ihan käsittämättömän paljon mun aiempiin teksteihin verrattuna, ja se on edelleen mun kaikkien aikojen toiseksi kommentoiduin postaukseni.


Aikaa myöten blogi kehittyi. Kirjoitustyyli muuttui selkeämmäksi, ulkoasusta tuli nätimpi, aihepiiri (ehkä) selkiytyi, ja jossain vaiheessa lukijoitakin alkoi liittyä matkaan. Suuri muutos tapahtui tosiaan kesällä 2015, kun vaihdoin blogin nimeä ja osoitetta sekä vedin ulkoasun täysin uusiksi. Samalla myös tein blogille Facebook-sivun. Aloin myös säännöllisesti julkaista asupostauksia Kurkistus Narniaan -postaussarjassa. Yhä enemmän ja enemmän blogi alkoi muuttua ja kehittyä siihen suuntaan, missä me tänä päivänä nyt ollaan.


Ja tässä sitä nyt ollaan. Mä voisin höpötellä tässä näistä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä tässä oli tarpeeksi tarinointia yhdelle illalle. Viisi vuotta sitten en olisi millään uskonut, mihin blogin perustaminen mut veisi tai miten se mun elämääni vaikuttaisi. Saa nähdä missä ollaan viiden vuoden päässä, jos silloin naureskelen tämän tekstin kirjoitustyylille vai jos olenkin jättänyt tämän blogimaailman taakseni ihan kokonaan. Nyt mulla on kuitenkin hyvä fiilis tästä, paljon ideoita ja suuri into ja motivaatio jatkaa ja kehittää ja kasvattaa mun blogiani entisestään. Joten toivotetaan ihan superpaljon onnea viisivuotiaalle Pannariblogille, may there be many more to come! ♥

Kuvituksena bannereita vuosien varrelta, All you need is imaginationin ajalta sain nyt ikävä kyllä vain yhden, mutta Pancake Palacen kaikki bannerit olivat onneksi kaikki tällä koneella tallessa! Mikä on näistä sun lempparisi?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 10. marraskuuta 2017

Viikko verkkahousuissa

On taas ollut viikko. Lällyssä oli aivan ihanaa, niin kuin saattoi kuvitellakin! Ruokaa oli paljon ja saunassa parasta, oli ihana päästä pitkästä aikaa yhteen mun lempipaikoista. Kivaa siis oli, ainakin siihen asti, kun lauantai-iltana alkoi järkyttävä kurkkukipu ja muutama tunti myöhemmin heräsin kuumeeseen. Tässä on nyt sitten melkein viikko oltu astetta rankemmassa ja ikävämmässä flunssassa, mulla ei nimittäin oo koskaan kuumetta! Muutenkin kaikki tuntui menevän ihan nurinkurin ja hassusti. Koko viikon olen siis ollut aika puhki ja poikki. Kaksi luentoa olen skipannut, mutta enempää en ole viitsinyt, eli näin puolikuntoisenakin on pitänyt koulusta pitää huoli. Muuten olen himmaillut kaikesta muusta ohjelmasta, vaan makoillut vaan kotikotona äidin paapomana, vetänyt särkylääkkeitä ja ravistellut vanhan ajan kuumemittaria ja epäonnistunut siinä joka kerta totaalisesti. Niin ja luonnollisesti olen viimeiset seitsemät päivät asunut näissä tasan samoissa verkkareissa (jotka ovat ihan oikeasti mukavin vaatekappale koskaan). Että siinä vähän perspektiiviä!


Tässä sairastelun ohessa oon huomannut, että olen maailman huonoin ihminen ottamaan vaan rennosti. Vaikka olenkin ollut ihan vaan kotona, olen mä koko ajan ollut räpläämässä kännykkää, laittamassa syötävää tai muuten vaan ravannut ympäri asuntoa. Sunnuntaina nukuin koko päivän siihen asti, kun piti lähteä kotimatkalle, mutta sen jälkeen sekään ei ole onnistunut. Iltaisin ei ole nukuttanut, öisin olen heräillyt vähän väliä niistämään ja juomaan ja ottamaan lääkkeitä ja mittaamaan kuumetta, ja aamulla olen herännyt ihan kauhean aikaisin, mun mittapuulla siis. Ja niinä aamuina kun olisi nukuttanut piti sitten herätä luennoille. Tänä aamuna vielä luontoäiti päätti, että kaiken tämän keskellä just nyt olisi täydellinen hetki that time of the monthille, enkä edes liioittele kun sanon, että aamulla raahautuessa kouluun meinasin purskahtaa itkuun kävellessäni sitä vajaan kymmenen minuutin koulumatkaani, kun otti niin kovasti voimille ja oli kauhea olo. Nyt onneksi pahin tuntuu olevan jo takana (toivottavasti!), ja onneksi on vihdoinkin viikonloppu niin saan vielä sairaslomailla oikeasti ihan rauhassa. 

Kovasti oon suunnitellut jo tulevaa joulukalenteria, voitteko uskoa että sekin alkaa jo kolmen viikon päästä! Muutenkin nyt olisi niin inspiroitunut olo, mutta toisaalta kouluhommia on myös tehtävä ja elämänhallinnasta muutenkin yrittää pitää kiinni, haha! Mut hei palaillaan pian, hyvää viikonloppua ja toivottavasti teillä on mennyt vähän paremmin kuin mulla :D Ja piristäkääs kuule mua tuolla kommenteissa ja kertokaa puolestanne, että mitä hyvää teillä on tämän viikon aikana tapahtunut!

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 3. marraskuuta 2017

Ja viides mun happy placelle

Pannariblogin hyvän mielen viikko tulee tänään päätökseen, muista kurkata myös aiemmin tällä viikolla julkaistut hyvän mielen postaukset! <3


Tämä viikonloppu vietetään Lällyssä! Mä oon ollut täällä viimeksi pääsiäisenä, joten on superihana näin pitkästä aikaa päästä leirille, saunoa, syödä, käydä kirkossa ja vaan nauttia olosta. Hyvää viikonloppua ihanat <3

torstai 2. marraskuuta 2017

Ja neljäs uudelle tukalle!

Tällä viikolla Pannariblogissa vietetään hyvän mielen viikkoa, jolloin jokaisena päivänä perjantaihin saakka postaan jostain, mikä mua ilahduttaa, mieltäni lämmittää tai sisintäni koskettaa. Otetaan hetki kaikille niille asioille, jotka tekevät elämästä ihanaa ♥


Näiden diipimpien pohdintojen jälkeen on tänään vuoro iloita vähän pinnallisemmista asioista. Saatan mun kampaajakäynnistä ja uudesta letistä kirjoitella lisää vielä myöhemmin, mutta tässä pientä sneak peakia! Tykkään ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ja kolmas sille, mistä kaikki lähti

Tällä viikolla Pannariblogissa vietetään hyvän mielen viikkoa, jolloin jokaisena päivänä perjantaihin saakka postaan jostain, mikä mua ilahduttaa, mieltäni lämmittää tai sisintäni koskettaa. Otetaan hetki kaikille niille asioille, jotka tekevät elämästä ihanaa ♥


Mä eilen vähän vihjailinkin, että tänään on hyvin erityinen päivä, jolle halusin omistaa ihan oman postauksensa. Nimittäin kaksikymmentä vuotta sitten tänä päivänä, 1.11.1997, Nightwish, mun kaikkien aikojen ehdoton lempibändini, julkaisi Angels Fall First -debyyttialbuminsa.

Kellekään mut tuntevalle tai mun blogia vähän pidempään seuranneelle mun Nightwish-fanius ei tule yllätyksenä. Tuo bändi on kulkenut mun matkassa pitkään, muistan katselleeni livetaltiointeja VHS:ltä lapsuudenkodissani iskän kanssa ennen kuin olin vielä edes koulussa. Lempibändiksi Nightwish oli nimetty myös mun tokan luokan ystäväkirjassa, tosin kahdeksanvuotiaan uudelleen määrittämällä nimellä "Nighwish". Kirjoitin hyvin syvälle menevän (ja pitkän) täysin Nightwishille omistetun postauksen tänne blogiin viime joulukuussa (jossa muun muassa käyn läpi muistoja vuosien varrelta sekä kerron jokaisen levyn lempikappaleeni!). Ensimmäisestä, ja toistaiseksi vielä ainoasta, keikkakokemuksestani kerroin myös tässä postauksessa.

Myönnän, ettei Angels Fall First välttämättä ole mun ehdoton lempilevy bändiltä. Mutta siltäkin löytyy muutama ehdoton helmi (ja muutama biisi, jolla on kaiken lisäksi tietty huumorikerroin). Se on hyvä levy, jonka biisejä kuuntelen erittäin mielelläni.

Mutta ennen kaikkea Angels Fall First on se, mistä kaikki lähti. Se määritti bändin linjan metalliksi "akustisen tunnelmamusiikin" sijaan. Siitä alkoi bändin, jonka ei pitänyt koskaan tehdä yhtään keikkaa, menestystarina. Sen kautta esiteltiin yleisölle Nightwish, joka edelleen tänä päivänä, seitsemän albumia ja niin monta toistaan upeampaa biisiä myöhemmin yhä jatkaa loistoaan. Enkä mä voisi olla onnellisempi.


Joten upeaa kaksikymmentävuotissyntymäpäivää Angels Fall Firstille. Ja ihan sen kunniaksi mä otan hetken (tai toisenkin) (saatoin aloittaa jo eilen) jälleen fiilistelläkseni bändeistä mahtavinta, musiikista hienointa, sitä joka on aina ollut mun elämässäni ja tulee aina olemaan. Onnea ❤

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)