sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Paskinta aupairiudessa | Au pair -sunnuntai

Viime viikon postauksesta meinasi jäädä sen verran hattarainen kuva, että pitää vastapainoksi tehdä tällainen palautus maan pinnalle. Koska uskokaa tai älkää, ei tämäkään homma pelkkää naurua ja rakkautta ole! Vähän epäröin kuitenkin tämän julkaisua, koska viimeisenä haluan valittaa tai antaa ymmärtää, että täällä on ihan kauheaa. Mutta ehkä tämäkin on hyvä muistutus siitä, että aupairius ei ole vain ja ainoastaan juuri sitä, mitä telkkarissa näytetään ja mistä minäkin täällä blogissa ja someissani parhaat puolet näytän. Muistakaa kuitenkin tätä lukiessa, ettei tämä ole koko totuus, niin kuin ei viime tekstikään. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin työ, hyvin erityinen työ jossa on sekä niitä hyviä että huonoja puolia. Mutta ehkä mä olen selitellyt nyt tarpeeksi, haha! Eli paskinta aupairiudessa on ainakin se...


- Kun lapsi päättää heittäytyä hankalaksi juuri kun olette lähdössä ja valmiiksi melkein myöhässä.

- Kun lapsi on olevinaan niin vanha ja kypsä ja alkaa neuvomaan sua ja lyttäämään sun toimintatavat täysin.

- Tai se, kun aletaan valittaa, miten olet ärsyttävä ja pomottava au pair, kun kielsit sisarusten lyömisen ja idiootiksi haukkumisen.

- Tai ihan vaan se, kun kaikki mitä sanot jää kaikumaan ilmaan, kuin niitä korvia ei olisi laisinkaan.

- Kun sun illan hiljaisia rauhoittumisen hetkiä säestää lasten tappelu ja itkupotkuraivarit.

- Edellinen kohta sopii myös siihen, kun heräät puoli seitsemältä vapaa-aamuna niihin itkupotkuraivareihin. Näinä hetkinä voit ainakin lohduttautua sillä, ettei ainakaan ole sun tehtäväsi selvittää tilannetta.


- Kun vanhempien rakentava kritiikki ei tullut ilmaistua ihan sillä rakentavimmalla tavalla.

- Tai muuten vaan kun vanhemmat, lapset tai joku vähän ulkopuolisempi aikuinen alkaa arvostella sun toimintatapoja.

- Se kun kehuja puolestaan ei ihan hirveästi satele.

- Se kun sun päivän ainoat kunnolliset keskustelut saatetaan puhelimen välityksellä.

- Se kun vapaa-ajan ja työn raja on epäselvä, ja vapaallakin kotona hengaillessa ei voi siitä työstä täysin irtautua. 

- Se, kun asut toisen perheen kotona, ja vaikka se itsessään onkin aivan mahtavaa ja ihanaa, olet sä kuitenkin aina jollain tavalla se ulkopuolinen.

- Se kun kaikki läheiset ovat kaukana, ja voi olla että niinä vähän huonompina hetkinä ei ole vieressä ketään, joka ihan aidosti välittäisi ja rakastaisi sua ja antaisi halin.


- Ja lopuksi yksi ehkä kaikista paskimmista asioista aupairiudessa: se että se loppuu niin pian.

Hups, menipä vahingossa aika syvälliseksi! Mutta hei taas te muut au pairit, ootteko samaa mieltä ja lisäisittekö jotain?

Seuraa FacebookissaInstagramissa (sannalovesfood), YouTubessaAsk.fm:ssä ja Snapchatissa (sannapannari)

14 kommenttia:

  1. Haha voi ei :D Joo kaikki au pair-jaksot ja vaihto menee oikeesti niin nopeesti!
    Oot kyllä niin kaunis, nainen! Upeita kuvia taas kerran! <3

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, alunperin vielä epäröin että viittiikö lähteä kun 3kk on niin pitkä aika lut täähän on menny ohi yhdessä humauksessa! Ja apua Roxy KIITOS 😂 Hyvä kuvaaja ja hyvät meikit? 😂❤

      Poista
  2. Tosi hyvä vastapaino edelliselle postaukselle! Aivan älyttömän ihanat ja laadukkaat kuvat♥

    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa että ajattelet noin! ❤

      Poista
  3. Upeita kuvia, oot todella kaunis! Monet ensimmäisen osion pointeista, tai vastaavaa käytöstä, tunnistan myös omasta elämästä kun oon toiminut sijaisena peruskoulussa. Tosi kiva postaus!

    https://saraoonav.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Varmasti, lapset on lapsia ja kapinoi ja käyttäytyy huonosti. Tässä on ehkä sitten vielä se tekijä, että mun työaika on heidän vapaa-aikaa ja suuri osa siitä ajasta vietetään heidän omassa kodissa. Siinä sitten kun mun toimintatavat on ristiriidassa edellisen au pairin, tai vielä enemmän heidän omien vanhempien toimintatapoihin, niin nopeasti kuuluu että me saadaan tehdä näin eikä mun sanomisia enää tahdota ottaa tosissaan. Kiitos! 😍

      Poista
  4. Itse en kokenut lasten puolelta sitä, että olisivat mun toimintatapoja jotenkin kyseenalaistaneet kun olivat niin pieniä, eivätkä vanhemmatkaan koskaan mulle kritiikkiä antaneet ikävällä tavalla (jos edes muutenkaan). Olin onnekas ja meidän lastenkasvatusnäkemykset ja elämän arvot sopi muutenkin tosi hyvin yhteen :) En myöskään parin kuukauden jälkeen tuntenut itseäni enää ulkopuoliseksi, vaan ihan aidosti ja oikeasti olin ja olen edelleen osa perhettä - niin "meidän omaa" kuin sukuakin laajemmin. Että noissa kohdissa mulla on ollut hieman erilainen kokemus,Mut niinkun sanoin jo, niin kävi ihan äärettömän hyvä tuuri, että sovin perheen kanssa niin hyvin yksiin! Mutta tuosta vikasta kohdasta olen kyllä ihan täysin samaa mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä ihanalta, miten sulle sattui sitten niin sopiva perhe! Ehkä mun osalla vaikuttaa myös se, että paitsi että oon vasta saapunut, mä olen myös jo kohta lähdössä. En mä tiedä mikä siinä eniten vaikuttaa :D

      Poista
  5. Pakko kommentoida kun oli niin samaistuttava postaus! Ymmärrän niiiin hyvin mitä tarkoitat. Onneksi on se toinenkin puoli tässä työssä :D Nauti loppuajasta Lontoossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että muillakin on samoja ongelmia :D samoin sinä! ❤

      Poista
  6. Varmasti on tosi epämukava tilanne, kun vanhemmat tai muut aikuiset arvostelee sun toimintatapoja. :/

    https://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  7. Juu ja juuri sellanen rivien välistä luettava arvostelu ja sellainen "annetaan tolle nyt tarkat ohjeet vaikka se on ollu täällä jo monta kuukautta ku ei sitä tiiä", yhdeltö isovanhemmista tulee välillä tollasta kyseenalaista viestiä

    VastaaPoista