sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 18 - Tarina siitä, mitä tapahtui ennen joulupukin tuloa (osa 2)


Kymmenennessä luukussa oli alku kirjoittamalleni joulutarinalle, ja tänään se saa sitten jatkoa! Ilman mitään suurempia johdantohöpinöitä, tässä toinen osa tarinaa siitä, mitä tapahtui ennen joulupukin tuloa!

lue tarinan ensimmäinen osa täältä!


* TARINA SIITÄ, MITÄ TAPAHTUI ENNEN JOULUPUKIN TULOA *

Osa kaksi

Pikku Velmu tutki näkemäänsä hämmentyneenä. Vain metrin päässä ikkunan ulkopuolella häntä tuijotti kaksi suurta ruskeaa silmää ylösalaisin. Pikku Velmulle oli kyllä opetettu, että tuijottaminen on epäkohteliasta, mutta ei hän voinut uteliaisuudeltaan muuta. Niinpä hän jatkoi tutkailemistaan.

Suuret ruskeat kuuluivat kapeaan ruskeaan naamaan, josta kasvoi kuin kaksi puunoksaa. Naama kapeni ja huipentui kirkkaanpunaiseen palluraan. Pikku Velmu tunsi tunnistuksen häivähdyksen jossain pääkopassaan, ja tajusi ettei hän koko päivää voisi vain istua tässä tuijottamassa. Niinpä hän avasi ikkunan, hiljaa ettei Siiri, joka varmasti oli löytänyt jo ainakin melkein kaikki muut lapset, kuulisi, ja puhutteli outoa otusta.

"Hei."

"Hei", otus vastasi kummallisella äänellään. 

"Oletko sinä Petteri", kysyi Velmu.


"Olen. Oletko sinä Pikku Velmu?"

Pikku Velmu hämmästyi entisestään. "Mistä sinä tiedät nimeni?"


"Joulupukki tietää kaikkien lasten nimet, eihän lahjat muuten menisi saajilleen oikein päin, tiiiietenkin", Petteri sanoi oikein venyttäen, ihan niin kuin Velmun kysymys olisi ollut jotenkin tyhmä. Pikku Velmun pyöreät silmät pyöristyivät hämmästyksen vallassa niin, että tuntui että ne putoaisivat kokonaan pääkopasta.

"Onko Joulupukkikin täällä?"

Petteri vaikutti jo kyllästyvän Velmun kysymyksiin. "No totta kai pukki on täällä, en kai minä yksin pystyisi lahjoja jakamaan kun ei minulla ole peukaloitakaan, ja jos yritän nostaa säkkiä niin kaikki lahjat vain leviävät maahan. Olen kokeillut kerran eikä minun ole annettu kokeilla toista kertaa..."

Pikku Velmu jäi pohtimaan hetkeksi. Hänen suunsa mutristui, kun hän jäi miettimään. Hänen silti piti vielä esittää kysymyksiä.

"Miksi olet ylösalaisin?"

"Nokun, " Petteri alkoi selittämään, "minä yritin tehdä nätin laskeutumisen pihapuidemme välistä vaikka pukki sanoi, ettei se onnistuisi, mutta halusin silti kokeilla ja sitten joku laskelmistani taisi hieman pettää, ja reki jäi tuonne puuhun jumiin ja niin, sitten minä jäin tähän roikkumaan ylösalaisin. Veri alkaa pikkuhiljaa pakkautua sarvienjuuriini. Mokomakin sivutuuli...", Petteri mutisi vielä lopuksi.

Pikku Velmu alkoi jo oikeasti huolestua. Hän kysyi, edelleen kuiskaten: "Mutta mitä Joulupukille sitten tapahtui?"

***


Arvasitteko oikein, kuka ikkunan takaa Pikku Velmua oikein tuijotti? Ja miten uskotte tarinan päättyvän?

Osa kolme täällä

2 kommenttia: