perjantai 2. syyskuuta 2016

MITÄ TARKOITTAA ORTODOKSISUUS?

Te kysyitte ortodoksisuudesta, ja nyt minä vastaan. Eihän tässä mennyt kuin vähän yli vuosi, mutta oikeasti tämä postaus oli yllättävän haastava! Teiltä tuli niin hyviä kysymyksiä, että mä menin ihan lukkoon. Tuntui, että tästä tulee hirveän iso urakka, kun pitää etsiä tietoa ja vastata huolella näihin teidän kysymyksiin, niin se on vaan jäänyt tekemättä kun en ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä vaan tekemään. Mutta nyt mennään! Kysymyksiä tehän saitte laittaa täällä, täällä ja täällä. Ja siis ihan älyttömän suuri kiitos teille kaikille, jotka kysymyksiä laitoitte. Ihanaa että teitä kiinnostaa, ja saitte mutkin ajattelemaan, ottamaan selvää ja oppimaan. Jos tästä heräsi vielä lisää kysymyksiä, niin pistäkää kommenteissa tulemaan, niin yritän vielä vastailla. Ja vielä tarkennukseksi, mä en ajattele olevani jotenkin superpätevä vastaamaan näihin kysymyksiin, vaan olen kysynyt apua muilta tietävämmiltä ja etsinyt netistä tietoa. Kuitenkin tiedän tämän olevan monille aika vieras aihe ja koska ortodoksisuus kuitenkin on läsnä myös mun postauksissa, kun kerron leireistä ja tapahtumista, niin tämä toivottavasti avaa vähän tätäkin! Tämä on mulle todella henkilökohtainen postaus, vaikka alunperin oli tarkoitus puhua ihan faktoista niin tuli tähän paljon omia ajatuksia ja näkemyksiäkin mukaan. Joten muistakaa, että faktojen ulkopuolella puhuttaessa mä puhun vain ja ainoastaan omasta puolestani, ja jos se ei mene yhteen teidän ajatusten kanssa, niin muista ennen kuin lähdet kommentoimaan, että osa on todella henkilökohtaista tekstiä ja se on ollut myös suurena haasteena tätä postausta kirjoittaessa.

Ennen kun mennään noihin teidän kysymyksiin, mä kerron ne ehkä mun blogin lukijan kannalta ne tärkeimmät jutut, eli mitä ne lällyt ja kripat ja muut oikein on mistä mä täällä höpötän. Mä olin siis kripalla eli kristinoppileirillä heinäkuussa 2012 14-vuotiaana, ja se on tosiaan vähän niin kuin ortodoksien vastine luterilaisten riparille (tästä lisää tuolla myöhemmin). Melkein kaikki meidän seurakunnan leirit järjestetään Kaunisniemen leirikeskuksessä Lopen Läyliäisissä eli tuttavallisemmin Lällyssä, jolla nimellä me siis tuota paikkaa kutsutaan. Eli aina kun mä täällä blogissa sanon lähteväni Lällyyn, se siis tarkoittaa meidän seurakunnan leirikeskusta. Kripojen lisäksi on lastiksia eli lastenleirejä ja perhiksiä eli perheleirejä, joilla mä olen molemmilla ollut useammankin kerran töissä. Meillä ei ole isosia, vaan alaikäiset työntekijät ovat apuohjaajia eli appareita ja täysikäiset ovat ohjaajia. Niiden lisäksi on sitten muita työntekijöitä, mutta minä olen nykyään leirillä ollessani ohjaaja, kun olen 18 täyttänyt, ennen olin appari. Apparilla ja ohjaajalla on sitten vähän eri työnkuvat ja vastuualueet, apparit ovat enemmän niiden leiriläisten kanssa, kun ohjaajat puolestaan suunnittelevat ohjelman. Mä olen lisäksi mukana seurakunnan nuorisokuorossa, ja nuorisotoiminnassa muutenkin. Seurakunnan nuorten kanssa me järjestetään esimerkiksi kirkkokahveja ja käydään matkoilla.




Kerro mulle ortodoksisuudesta pääpiirteittäin? Miten se eroaa ev.lut.kirkosta? 
Tähän heti alkuun supervaikea kysymys, mutta ehkä kuitenkin se tärkein. Mä olen ortodoksi, enkä luterilainen, joten tietenkin ortodoksinen kirkko ja sen käytänteet ovat mulle paljon tutumpia kuin luterilaiset, joten siltä puolelta en tiedä niin paljoa enkä osaa sanoa täysin mikä kaikki eroaa. Mutta jos ihan perusasioista lähdetään, niin ortodoksisuus on ihan samalla lailla osa kristinuskoa kuin luterilaisuuskin eli perustat ovat siellä samoissa asioissa, erot ovat sitten enemmän käytännössä. Ehkä sellaisia näkyvimpiä eroja on esimerkiksi se, että lähtökohtaisesti kirkossa seistään ihan läpi palveluksen, eikä sen takia kirkossa juurikaan tuoleja tai penkkejä ole, kuin ehkä laidoilla jonkun verran. Ortodoksisessa kirkossa ei myöskään ole soittimia ollenkaan käytössä, vaan kaikki lauletaan. Musiikki on kuitenkin todella suuri osa palvelusta, ja itsekin kuorolaisena kirkossa jaksaa ja viihtyy tosi hyvin, kun suuren osan palveluksesta lauletaan. Mua hämmensi kovasti, kun kuulin, ettei luterilaisessa kirkossa ole ollenkaan paastoja. Ortodoksisessa kirkossa esimerkiksi ehtoolliseen valmistaudutaan paastolla eli ollaan täysin syömättä. Pääsiäistä ja joulua myös edeltää paastot, joiden aikana tarkoitus olisi jättää kaikki eläinperäiset tuotteet ruokapöydästä pois eli toisin sanoen syödä vegaanista ruokaa noin puolitoista kuukautta. Ortodokseilla on myös yhteensä seitsemän sakramenttia, kun evankelisluterilaisessa kirkossa on käsittääkseni vain kaksi, eikä meillä ole naispappeja. Sitten on kaikkia pieniä käytännön eroavaisuuksia, kuten että vihkisormusta pidetään oikeassa nimettömässä ja ehtoollispalvelusta kutsutaan liturgiaksi, ei messuksi.

Luterilaisuushan on nimetty Martin Lutherin mukaan. Ortodoksinen kirkko ei hänen ajatuksistaan kuitenkaan pahemmin perusta. Raamatusta myös, että luterilaisen kirkon opit perustuvat tasan siihen, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ortodoksinen kirkko laskee myös Raamatun ulkopuoliset eli deuterokanoniset kirjat osaksi Raamattua, ja perinteillä on suuri merkitys.


Mitä jumalanpalveluksessa tehdään?
No rukoillaan. Sehän on se juttu, kun tullaan kirkkoon niin saa rauhoittua ja rukoilla. Sen tarkemmin sehän riippuu ihan henkilöstä. Minä suurimmaksi osaksi laulan jumalanpalveluksissa, etsiydyn aina kuoron joukkoon jossa saa nuotit eteensä, muuten mulla meinaa käydä aika pitkäksi. Toiset seisovat vain paikoillaan koko palveluksen ja tekevät ahkerasti ristinmerkkejä. Sitten on niitä, jotka seisovat paikoillaan koko palveluksen tekemättä niitä ristinmerkkejä, ei kukaan tule sua tökkimään että nyt sun on pakko tehdä näin ja näin. Meillä siis ei pidetä käsiä ristissä, vaan tehdään niitä ristinmerkkejä. 


Onko teillä kotona ikoneja?
On muutama. Meillä on sellaisia tosi hienoja (ja arvokkaita, älkää pliis tulko pöllimään) ikoneja, jotka on mun mummin kautta meille päätyneet. Tykkään niistä tosi paljon!


Onko se totta et ortodoksisessa kirkossa lapset kastetaan niin että ne upotetaan kokonaan veteen? Mikäli näin on niin millaiset vaatteet lapsilla on tämän toimituksen aikana vai ovatko he alasti?
Haha on! Kasteessa pointtihan on kastaa se koko lapsi, ettei yhtään kohtaa jää kuivaksi. Tosin olen myös kuullut papista, joka traumaattisten kokemusten vuoksi kastaa lapsen laittamalla sen kasteastiaan istumaan about kaulaan asti vedessä, ja sitten kädellä laittaa vettä pään päälle. Vauvallahan on siis sukellusrefleksi, eli kun naama koskettaa vettä, vauvan hengitystiet menevät automaattisesti lukkoon eikä mitään varsinaista hukkumisvaaraa upotuskasteessa ole, siitä ei siis tarvitse huolehtia!

Ortodoksi.net:issä luki vielä näin: "Pappi ottaa lapsen kastetta varten käsivarsilleen, suojaa lapsen kasvot kämmenellä ja upottaa lapsen kasteastiaan kolme kertaa. Vaihtoehtoisesti voidaan suorittaa myös valelukaste, mikäli upotusta ei voida jostain syystä suorittaa. Kastettaessa pappi lausuu: ”Kastetaan Jumalan palvelija (etunimi) Isän, amen, Pojan, amen, ja Pyhän Hengen nimeen, amen.” Upottamisessa kiteytyy kasteen merkitys: Vesi tuhoaa toisen elämän, mutta panee alulle toisen; se hukuttaa vanhan ihmisen ja synnyttää uuden. Tätä kuvainnollista hukuttamista ei voida mielekkäästi ilmaista muuten kuin veteen upottamalla."


Ja siis mun kastettaessa käydään nakuna vedessä, ja sen jälkeen puetaan päälle kastemekko. Sitä ennen sellainen sopiva vaatetus.



Mitä eroa on kriparilla ja riparilla?
Riparin eli rippikoulun tarkoitushan on luterilaisessa kirkossa opettaa, ja leiri (tai koulu) päättyy konfirmaatioon, jossa heistä tehdään täysivaltaisia kirkon jäseniä, eli he voivat käydä itsenäisesti ehtoollisella, olla kummeja tai mennä kirkossa naimisiin. Meillä kripari eli kristinoppileiri on vähän lainattu ideana riparista, eikä se ole millään tavalla pakollista tai velvollista. Meistä tulee täysivaltaisia kirkon jäseniä kasteen yhteydessä, ja meillä jo vauvat käyvät ehtoollisella. 

Miksi ortodokseilla on aina myös ortodoksinimet? Mikä on sun ortodoksinimi tai mikä nyt oikea termi onkaan?
En nyt ihan osaa sanoa ortodoksinimistä, mutta siis jokaisella ortodoksilla on oma suojeluspyhänsä, joka usein tulee juuri sen oman nimen mukaan. Esimerkiksi mun pyhä on marttyyri Susanna, jonka muistopäivä on 11. elokuuta, joka on myös Sannan nimipäivä. Joillekin nimille löytyy monta pyhää, esimerkiksi vaikka Maria-nimisiä pyhiä on vaikka kuinka monta, joten silloin saattaa myös vaikuttaa se, kenen pyhän muistopäivä on sitä omaa syntymäpäivää lähinpänä. Fun fact: ortodoksisessa kirkossa perinteisesti annetaan lapselle vain yksi etunimi. Se ei kuitenkaan ole missään tapauksessa pakollista ja vanhemmat noudattaa sitä jos itse haluavat noudattaa, mullakin on kolme etunimeä, niin kuin monilla mun tutuillakin on kaksi tai kolme etunimeä. Suomen nimipäiväkalenteri perustuu osaltaan katolilaiseen pyhien kalenteriin, monet suomalaisetkin nimet juontuvat jonkun pyhän nimestä.

Miksei ortodoksikirkoissa ole penkkejä?
Tätähän mä tuolla aiemmin jo sivusin, mutta siis palveluksissa on tarkoitus pääasiassa seistä. Miten mä olen käsittänyt (ja miten ortodoksi.netissä sanotaan), seisoessa on helpompi keskittyä siihen rukoukseen, ja sen takia se on meillä vakiintunut ensisijaiseksi asennoksi palveluksessa. Toki jos väsyttää tai on huonossa kunnossa, on istuminen sallittua, ja sen takia kirkon takana ja sivustoilla usein niitä penkkejä on. Sitten riippuu vähän palveluksen osasta, milloin on "sallittua" istua ja milloin "on pakko" seistä, esimerkiksi evankeliumia luettaessa seistään aina. 

Saatko käydä/käytkö ihan perus luterilaisten jumalanpalveluksissa/kirkontoimituksissa?

Kyllähän mä toki voin käydä, ja olenkin ollut koulun mukana joulu- ja pääsiäiskirkoissa sekä esimerkiksi mun kavereiden konfirmaatiossa. Ehtoolliseen en kuitenkaan luterilaisessa kirkossa osallistu.

Millaiset ovat ortodoksiset häät ja hautajaiset? 
Ortodoksisissa häissä suoritetaan ensin kihlaus kirkon takaosassa, ellei sitä ole etukäteen tehty. Pari tulee yhdessä kirkkoon, eikä sitä luterilaisesta kirkosta tunnettua "morsiamen saattamista alttarille" ole. Vihkimiseen kuuluu myös parin kruunaus, ja "tahdon"-sanan sijaan me vastataan "On, arvoisa isä" kysymykseen "Onko sinulla (miehen nimi/naisen nimi) hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviovaimoksesi tämä (naisen nimi/miehen nimi), jonka näet tässä vierelläsi?"

Lisää infoa häistä täällä.

Hautajaista sen verran, että ortodoksisessa kirkossa perinteisesti arkku on auki, ja vainajan kasvot mahdollisesti on peitetty liinalla. Kuitenkin omaisten niin välttämättä tahtoessa on suljettukin arkku mahdollinen, niin kuin uurnauskin, vaikkei sekään ole kirkon perinteen mukaista.


Lisää infoa hautajaisistä täällä.




Mitä huonoja puolia on ortodoksiudessa? Uskotko oikesti Jumalaan? Jos uskot mistä olet päätynyt siihen tulokseen että ortodoksit ovat oikeassa?
En mä osaa nähdä siinä suoranaisesti huonoja puolia. Tietenkin kirkon opetuksissa on asioita, jotka eivät mun arvomaailman kanssa mene täysin yhteen, niin kuin tuolla myöhemmin avaan vähän enemmän, mutta en mä niitä suoranaisesti huonoiksi puoliksi sanoisi. Tuo toinen kysymys on sellainen, jota olen paljon pohtinut ja yrittänyt saada yksiselitteistä vastausta, ja sanon että uskon, ainakin omalla tavallani. Mulle usko ja uskonto on todellä tärkeä asia, ja myös henkilökohtainen. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa uskoa ja kokea se usko, ja jokaisella on mielessä vähän erilainen Jumala. Mutta missään nimessä en ajattele että tämä maallinen mitä me itse nähdään ja tunnetaan on kaikki, mitä on olemassa. Mä en noudata kaikkia kirkon oppeja, en käy joka viikko kirkossa enkä paastoa, mutta silti käyn mielelläni kirkossa silloin kun siellä käyn, kuuntelen Raamatun kertomuksia kiinnostuneena ja haluan tietää siitä mun omasta uskostani, siksi mä osittain myös tätä postausta teen. Mä myös rukoilen aina välillä, esimerkiksi aina kun olen lentokoneessa ja mua pelottaa (oon alkanut vähän pelätä lentämistä kun olen äidin kanssa katsonut Lentoturmatutkintaa hrrr) rukoilen, että matka menisi hyvin ja päästäisiin turvallisesti perille, ja kyllä se ainakin mun omaa oloa helpottaa ja on turvallisempi ja varmempi olo. 

Ja tuohon viimeiseen, mä en sano että ortodoksit ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä, ei me kukaan voida tietää sitä. Mun mielestä jokaisella on oikeus uskoa siihen mihin haluaa tai sitten olla uskomatta eikä kukaan ole toista oikeammassa. Mä olen kasvanut osana ortodoksista kirkkoa, ja se on vaan tuntunut mulle oikealta. Mulla on hyvä olla palveluksessa, ja se tuntuu luonnolliselta, kun taas luterilaisessa jumalanpalveluksessa mulle voi tulla ehkä vähän vaivaantunut olo, en oikein osaa selittää. Kuitenkin koen ortodoksisuuden mulle oikeaksi, ja totta kai mä myös erittäin ylpeänä edustan pientä vähemmistöä täällä Suomessa! Nämä asiat ovat jotenkin sellaisia, ettei niitä osaa selittää, pahoja kysymyksiä ootte heittänyt! 


Riiteleekö ortodoksisuus joidenki sun muiden arvojen/ajatusten kanssa? Tai että rajottaako se sun elämää jollain tavalla? Mitkä on sulle tärkeimpiä juttuja siinä?
Eipä oikeastaan, mä muodostan itse omat arvoni ja mielipiteeni, ja osittain kirkko ehkä on mukana muovaamassa niitä tai sitten ei ollenkaan. Esimerkiksi siihen, että mä kannatan sukupuolineutraalia avioliittoa tai aborttioikeutta ei vaikuta kirkon kanta ollenkaan, ja se on ihan ok. Eri ihmiset suhtautuvat kirkon oppeihin eri tavalla ja ammentavat sieltä omaan maailmankatsomukseensa niitä asioita mitä itse pitävät arvossa, eikä se mun mielestä tee heistä huonompia kristittyjä. Kirkon sisällä mielipiteet ja näkemykset vaihtelevat ihan samalla lailla kuin muissakin yhteyksissä, vaikka toki kirkko itse edustaa jotain tiettyä mielipidettä. Tärkein viestihän niin kristinuskossa kuin monissa muissakin uskonnoissa on rakastaa muita ihmisiä, rakastaa itseään ja tehdä hyvää, joka on tärkeä ajatus ihan kenen tahansa elämässä ja joka on helppo hyväksyä ja yrittää omaksua omaan elämäänsä. 

Kerrotko ihmisille olevasi ortodoksi, jos asia ei muuten tule puheeksi? 
No en :D En mä nyt uusille ihmisille esittäydy tyyliin "moi mä oon Sanna, oon ortodoksi ja mun mielestä kahvi haisee pahalle". Totta kai se tulee kyllä ilmi jossain vaiheessa, olen niin paljon mukana seurakunnan toiminnassa kuoron, leirien ja muun nuorisotoiminnan muodossa, että kun mä niistä höpöttelen niin on se ihan aiheellista selventää että kun mähän tosiaan oon ortodoksi niin meillä ei ole leireillä isosia vaan apuohjaajia joka on käytännössä sama asia mutta me saadaan vaan palkkaa. Toisaalta usein sanon vaan ihan että olen seurakunnan nuorisokuorossa tai että menen seurakunnan leirille, ei sillä nyt niin väliä ole. Mutta missään nimessä en salaile tai välttele aihetta, olen ylpeä ortodoksi, en vaan näe mitään erityistä syytä ihan kauheasti mainostaa sitä ellei tosiaan liity aiheeseen, se on vaan yksi osa mua ja mun elämää siinä missä kaikki muukin. 

Onko sulla paljon ortodoksikavereita? Missä olit kriparilla? 
Kyllä tuolla leireillä ja muuten seurakunnan toiminnassa on paljon kavereita ja hyvänpäiväntuttuja kertynyt. Mun ihan parhaat kaverit ovat edelleen niitä ei-ortodoksikoulukavereita, mutta kyllä se kaveripiiri on ehdottomasti viime vuosien aikana laajentunut. Minä olin kriparilla (eli lyhyesti kripalla) Lällyssä, eli Kaunisniemen leirikeskuksessa Lopen Läyliäisissä kesällä 2012, jossa tosiaan meidän seurakunnan leirikeskus ja jossa melkein kaikki meidän leirit järjestetään. Kripalta mulle on jäänyt pari todella hyvää ystävää, niin kuin sitten myös muilta myöhemmiltä leireiltä ja muista yhteyksistä. Sanotaan, että mulla on ehkä kolme todella hyvää ortodoksikaveria, joita nähdään aina välillä ja joiden voin sanoa todella olevan mun ystäviä. Sitten on niitä, joiden kanssa mielellään hengataan leireillä ja kuorossa ja matkoilla, joiden kanssa on hauskaa ja joiden seurassa viihtyy, mutta joita ei sitten kirkon ulkopuolella omalla ajalla pahemmin näe. Mutta oikeasti seurakuntapiireissä me ollaan oikeasti yhtä suurta perhettä ja kaikki kavereita keskenämme, vaikka nähtäisiinkin ehkä vasta ensimmäistä kertaa. En tiedä mikä siinä on, mutta monet sanovat usein, että meillä on vaan joku special yhteys että tullaan vaan toimeen ja meillä on hauskaa yhdessä. 



Kuinka usein käyt kirkossa/käytkö? 

Mun pitää myöntää, että olen todella huono käymään itse oma-aloitteisesti kirkossa, eikä sitä juuri tule tehtyä, vaikka mielelläni kirkossa kuitenkin käyn. Ne ovat sitten kuitenkin enemmän leireillä tai kuoron kanssa enemmän erilaisissa juhlapalveluksissa esimerkiksi pääsiäisen aikoihin. Mutta joskus tulee käytyä enemmän lyhyen ajan sisällä, ja sitten joskus voi olla pidempikin aika, kun ei käy ollenkaan. Viimeksi olin eilen, kun laulettiin nuorisokuoron kanssa palveluksessa.

Onko sun perheenjäsenet myös ortodokseja? 
Kumpikaan mun vanhemmista ei ole syntyjään ortodoksi. Äidin koko perhe kääntyi joskus hänen ollessa lapsi. Mun iskä kääntyi kun meni naimisiin mun äidin kanssa, ja kun mun siskopuoli on ortodoksi hänen äidin kautta ja mustakin tuli ortodoksi, niin iskäkin halusi olla ortodoksi. Ortodoksisuus on siis suhteellisen uusi juttu meidän suvussa, mutta ei se meistä yhtään "huonompia" siinä suhteessa tee. Mä olen siis ensimmäinen ortodoksiksi kastettu meidän suvussa, jos mun siskoa ja hänen äidin puolen sukua ei siis lasketa. 

Näkyykö ortodoksisuus teillä kotona? 
Meillä on ikoneita seinillä ja pöydillä esillä, ja mulla on usein risti kaulassa, mutta ei se meidän kodissa tai tavoissa muuten pahemmin näy. 


Oletko käynyt luostarissa? 
Olen! Äiti vietti lapsuudessaan kesiä usein Lintulan luostarissa, joten ollaan muutaman kerran siellä vierailtu, niin kuin myös uudessa Valamossa, viimeksi kolme vuotta sitten oltiin. Myös viime syksyn Romanian reissulla kierrettiin siellä vaikka kuinka monessa luostareissa, siellä kun niitä on vähän enemmän kuin Suomessa, ja yövyttiinkin yhdessä. 

Oletko osallistunut oman seurakunnan tai esim ONL:n järjestämiin juttuihin?
Niin kuin on "muutaman" kerran jo tässä tullut mainittua (haha), oon paljon mukana seurakunnan nuorisotoiminnassa. Olen paljon leireillä töissä, laulan nuorisokuorossa ja  muiden nuorten kanssa olen järjestämässä esimerkiksi kirkkokahveja ja muita tapahtumia. Viime syksynä oltiin tosiaan Romaniassa, viime keväänä käytiin Virossa ja ensi keväänä lähdetään Serbiaan seurakunnan mukana. Mun kripasta on nyt tosiaan jo reilu neljä vuotta, ja paljon noiden neljän vuoden aikana on ehtinyt tapahtua, mutta erittäin mielelläni vieläkin jatkan ja toivottavasti olen vielä jatkossakin monta vuotta mukana!



Siinä tulikin sitten mukava infopläjäys meidän kirkosta! Jos teille heräsi yhtään mitään ajatuksia tai kysymyksiä, niin mielellään saa laittaa kommenttia. Siellä sitten voin vastailla tai vaikka aloittaa pienimuotoista keskustelua. Tämä postaus muuten tuli siinä mielessä ihan hyvään ajankohtaan, sillä eilen syyskuun ensimmäisenä meillä alkoi uusi kirkkovuosi! 


Jos kiinnostuit, lisätietoa löytyy seuraavista:

ortodoksi.net
ort.fi (Suomen ortodoksinen kirkko)
hos.fi (Helsingin ortodoksinen seurakunta)
seurakunnan jäsenlehti Ortodoksiviesti, luettavissa myös verkossa!
isä Lars Ahlbäckin blogi Sana papilta

Kuvat Lällyn leirikeskuksesta sekä syksyn Romanian-reissulta

6 kommenttia:

  1. Pakko ihan erikseen tähän kommentoida, että ihan älyttömän mielenkiintoinen postaus! Herätti paljon ajatuksia ja toisaalta antoi jonkinlaista mielenrauhaakin.

    Mun mieheni on siis LDS-kirkkoon kuuluva (= mormoni). Minä puolestani itse olen kristitty - tai ehkä paremminkin, tapakristitty. Minut on kastettu, olen käynyt rippileirin ja olen kahden ihanan lapsen kummi, mutta kaikki tämä on tosiaan suurimmalta osalta minulle kulttuurisidonnaista, ei niinkään itsestäni sisältä kumpuavaa. Mitä enemmän ollaan miehen kanssa aiheesta puhuttu, sitä enemmän miehen kirkko on alkanut tuntua omalta juuri niiden oikeiden syiden vuoksi. Matkassa on kuitenkin aika monta muttaa, joten asiahan ei millään tavalla ole edennyt puusta pidemmälle - tuskin eteneekään pitkään aikaan, ellei päätetä paluumuuttaa Utahiin. Joka - kaikessa todennäköisyydessään - ei tällä hetkellä tunnu kovin todennäköiseltä.

    Toisaalta mormonikirkossa on muutama sellainenkin aspekti, mitkä tuntuu tietyllä tapaa jopa loukkaavilta - esimerkiksi kymmenykset, näin mainitakseni - ja tietynlainen kaksinaismoralismi (esim. kolajuomat on mormoneilta kielletty, mutta kirkko omistaa järjettömän ison siivun Pepsin osakkeista)...

    Joka tapauksessa - piti ihan vaan sanomani, että tätä oli oikeasti todella silmiä avaavaa lukea. Jotenkin itse on niin helposti tuudittautunut siihen, että "minun on pakko olla luterilainen, koska kaikki muutkin täällä seudulla sitä ovat". Omalla tavallaan haasteellista olla erilainen, tai edes miettiä olevansa mahdollisesti vielä joskus erilainen.

    Ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista, ihanaa että sai ajattelemaan! Mä en ole pahemmin perehtynyt mormonikirkkoon, joten siitä en osaa kommentoida. Tärkeintä nyt kuitenkin varmaan on se, että tuntee itsensä hyväksi siinä omassa uskossa tai uskonnottomuudessa. Ja mun mielestä on vaan mahtavaa olla erilainen, ja erottua siitä suomalaisesta luterilaismassasta.

      Mutta ihanaa oikeasti kuulla, että mun kirjoitus on herättänyt ajatuksia, kiitos! Ihanaa viikonloppua sinnekin :)

      Poista
  2. Todella hyvä ja kattava postaus :) Tätä oli mielenkiintoinen lukea, sillä itse en ole ortodoksisuudesta tiennyt muuta kuin mitä koulun uskonnontunneilla siitä on kerrottu. Mun mielestä tuo, että muodostat omia mielipiteitä kirkon kannasta huolimatta oli hyvin muotoiltu, sillä itsellä on sama ajatus pyörinyt usein päässä, vaikka luterilaiseen kirkkoon kuulunkin :)

    VastaaPoista
  3. Max-SEbastian Kalinainen5. syyskuuta 2016 klo 10.38

    Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus ja näkemys. Hyvä, kun nuoret kirjoittavat ja ottavat kantaa uskonnollisiin asioihin ja ennen kaikkea ovat mukana kirkon toiminnassa. Meitä ortodokseja vähenee entistä enemmän vuosi vuodelta ja uusia tulee vähemmän, johtunee siitä, kun vanhemmat ovat vieraantuneet kirkosta ja uskonnosta. Lapsia ei välttämättä kasteta ensinkään, vaan ajatellaan, että saavat täysi-ikäisinä itse päättää, kuuluvatko kirkkoon vai eivät. Olen aina sanonut, että kissat ja koirat laitetaan rekisteriin, lapset kastetaan kirkkoon ja saavat sitten aikuisena päättää kirkkoon kuulumisesta. Vanhemmista riippuu, millä tavalla uskonto tulee osaksi jokapäiväistä elämää. Kahden eri uskonnon omaavat vanhemmat jättävät valitettavan usein lapset kastamatta kirkkoon. Ortodoksiset jumalanpalvelukset oppii parhaiten niissä käymällä, kuuntelemalla ja katselemalla. Sekä vigilia, että liturgia seuraavat liki aina samanlaista kaavaa, juhlat tekevät niihin poikkeuksia. Seuraamalla jumalanpalvelusta, ei ajan kuluessa edes huomaa seisovansa ja puolitoista tuntinen liturgia menee hujauksessa ja näin oppii liturgiset veisuut ja rukouksienkin tärkeys avautuu kuin itsekseen omassa päässä!
    Sen verran "oikaisen" Sanna kirjoitusta, että ortodoksisessa kikossa ei ole komfirmaatiota, vaan on kristinoppileirin/koulun (kouluja ei nykyisin ole juurikaan missään) päätösliturgia.
    Hautaan siunaamisessa arkku pidetään aina auki ja kasvoliina otetaan pois siunauksen ajaksi. Toki arkun voi pitää kiinni, mutta silloin periaatteessa hyvästellään arkku, ei vainajaa ja tämä hetki on vainajalle viimeinen, jolloin hän on (koti)kirkossa ja rakkaat ja läheiset jättävät näin viimeiset maanpäälliset hyvästit. Onhan selvää, jos vainaja on ollut esim. autokolarissa, niin kasvoliinan pito on paikallaan. Pappi viime kädessä päättää arkun aukipidosta, mutta kyllä he kuuntelevat aina vainajan läheisiäkin asiassa. Itse henkilökohtaisesti toivon, että ketään ei poltettaisi, ei kuulu ortodoksiseen uskonopetukseen. Usein ihmiset ajattelevat, että tuhkauksen jälkeen kenenkään ei tarvitse käydä laittamassa haudalle kukkasia, tai kynttilöitä... Useimmat ortodoksiset hautausmaat ovat ns. luonnontilassa ja haudalla käynnin tarkoitus ei ole "kilpailla", kenen haudalla on koriammat kukkaset, vaan siellä käydään lukemassa rukous vainajan puolesta ja ehkä sytytetään kynttilä/tuohus. Vainajien muistelupäivät ovat ortodoksisessa kalenterissa ja panihidan (vainajan muistopalveluksen) voi sopia pidettäväksi papin kanssa.
    Paaston aikoja on ortodoksisessa kirkossa neljä, apostolien paasto, Jumalanäidin paasto, joulupaasto ja suuri paasto. Keskiviikot ja perjantait ovat myös paastopäiviä ja niissäkin on poikkeuksia, esim. paastottomat viikot ja tietyt juhlapäivät. Paasto on myös henkilökohtainen asia, ei sitä tarvitse "kirkossa ja toreilla" kuulutella, senkin oppii ajallaan pitämään itselle sopivaksi.

    Kiitos Sannalle vielä kannustavasta ja "valaisevasta" kirjoituksesta, toivottavasti yhä useanpi ortodoksinuori uskaltautuu kirkkoomme ja löytää sieltä oman rauhan mielelleen ja sielulleen. Ortodoksiset Jumalanpalvelukset ovat aina avoimia kaikille, ketään toisuskoistakaan ei käännytetä ovelta pois, ainoastaan ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat.

    Ortodoksisuus ei ole otsa rypyssä ristinmerkin tekoa, vaan iloista yhdessäoloa ja lähimmäisistä välittämistä ja huolehtimista sekä rukoilemista
    ja kirkkokaffeilla tapaa uusia ihmisiä ja kun solmitaa tuttavuuksia, niin samalla voimme auttaa ja tukea toisiamme niin hädän kuin ilonkin hetkellä!

    VastaaPoista
  4. Älyttömän mielenkiintoinen postaus! Itse olen katolinen 17-vuotias, ja oon jotenki aina pitänyt ortodoksista kirkkoa vähän niinkun "sukulaiskirkkona", jos tälläst ilmasua voi käyttää.:D Itse kun vertaan katolista ja ortodoksista uskoa, huomaan niiden olevan monessa suhteessa samankaltaisia (vaikka toki merkittäviä eroja löytyy). Mutta mulle on jäänyt yksi asia epäselväksi: Miten ortodoksisuudessa suhtaudutaan tiettyihin kirkon virkoihin? (Esim. Pappeus (joka on tietääkseni teilläkin sakramentti?:D) tai diakonit. Ja millaisia erilaisia virkoja ylipäätään ortodoksisesta kirkosta löytyy? Mitkä ovat naisille sallittuja tehtäviä, esim liturgiassa? Ja miten suhtaudutaan esimerkiksi avioeroon tai pappeudesta luopumiseen? (Tiedän hankalii kysymyksiä, mut harvoin tulee mahdollisuutta kysyy keltään melko oman ikäseltä :D)

    VastaaPoista
  5. Itse olen ortodoksinuori ja tossa oli pari mun kysymystä, joihin oli kiva saada vastaukset!:) Ymmärrettävää, että postauksen tekoon meni aikaa, tällaisessa aiheessa menee aikansa, kun aina ei itsellekään ole ihan selvää miten asioista ajattelee. Itse olen alkanut vasta myöhemmin pitää ortodoksisuudesta ja se tuntuu itselleni läheisemmältä kuin luterilaisuus, vaikka molemmista kirkoista tykkään. Pienenä minua vaivasi se, että jouduin käymään eri uskonnon tunneilla ja liturgiat tuntuivat pitkiltä. Mun isä ja veli ovat luterilaisia, äiti on aikuisena kääntynyt ortodoksiksi ja halusi myös minut kastaa ortodoksiksi. Molempien seurakuntien leireillä olen ollut mukana ja pidän molempia oikein kivoina. Ortodoksien seurassa tuntui kuitenkin enemmän kotoisalta, kaikki olivat samaa kuin minä, kerrankin en ajatellu olevani se yksi erilainen. Kaikki olivat ortodokseja, kaikki tekivät ristinmerkkejä, tuohukset paloivat pimeässä ja minä kuuluin heihin. Varhaisteininä olin luterilaisilla leireillä ja minua ahdisti, kun ripari tuli usein puheeksi ja ortodoksisuudestani tiesivät vain kaverit ja pari leiriohjaajaa (joille tämä siis oli täysin okei) ja jatkuvasti pelkäsin, että joku kysyy minne riparilla olen menossa ja joudun selittelemään omaa uskontoani.

    Nyt hiukan vanhentuneena ja viisastuneena ymmärrän, että eihän tuossa ollut mitään järkeä. Samanlaisia nuoria me ortodoksit ja luterilaiset olemme ja ei se eri kirkko tai uskonto estä pitämästä hauskaa yhdessä. Nyt lukiolaisena huomasin, että kun ohimennen tuli uskonto puheeksi ja totesin parille kaverille olevani ortodoksi, se oli heille ihan luonnollinen asia ja he vaan totesivat että ookoo. Toisen kaverin kanssa tuleekin välillä jutustelua enemmänkin kirkkojen eroista yms :D

    Hyvä postaus, tässä alkoi itsekin käymään omaa ortodoksisuuttaan läpi!:D

    VastaaPoista