keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kesäpäivä Mustasaaressa

Okei tämä postaus on ollut kuvia vaille valmiina luonnoksissa ainakin kuukauden, ja olin ihan täysin unohtanut tämän. Nyt huomasinkin sitten, että Mustasaari on tältä kesältä jo suljettu. Ottakaa kuitenkin tästä vinkki talteen ensi kesää varten, oli muuten ihanaa!


Varmaan pari vuotta ollaan puhuttu Mustasaaresta, ja että sitten on ehdottomasti mentävä "sitten joskus". Mustasaari on pieni, evankelis-luterilaisen seurakunnan omistava saari Helsingin edustalla, jonne pääsee läpi kesän helposti keskustasta vartin lauttamatkalla. Eräänä heinäkuun päivänä oli vihdoin se "joskus", ja meillä oli ihan superkiva päivä!


Ensinnäkin, Mustasaari on todella kaunis paikka. Upea meri ympärillä, metsää ja puutaloja. Jo lauttamatkalla pääsi ihastelemaan kaunista kesä-Helsinkiä mereltä päin ja bongailemaan melojia ja rannalla pulikoijia, samalla kun leppoisa tuuli puhalsi hiuksissa ja vähän helpotti oloa tässä ihanassa helteessä. Perillä sitten saatiin seikkailla poluilla metsän keskellä, ja ihan mun lempiasia oli, kun päästiin ihanan kivirykelmän luo rantaan. Siinä olisi voinut olla ikuisuuden, istuskelemassa kalliolla katsellen merelle ja pitäen hatusta tiukasti kiinni.


Toinen ihan paras juttu Mustasaaressa olivat lampaat. Siellä ihan oikeasti kuljeksi lampaita ihan vapaana ilman mitään huolta maailmassa, ja heti kun ihmisiä tuli paikalle, ne kipittivät suoraan luo rapsutuksia kerjäämään. Ihanan leppoisia otuksia olivat! Saarella oli myös kanoja ja isoja kaneja, ne tosin häkeissään, ja hanhia käppäilemässä ympäriinsä. 

Kolmas juttu Mustasaaressa oli ihmiset. Mustasaari oli todellinen perhekohde, joka oltiin todella hyvin otettu huomioon. Muutenkin henkilökunta oli todella mukavaa, ja saatiin superhyvää palvelua! Heti kun lauttaan astuttiin tuli todella tervetullut fiilis, ja toi sama hyvä fiilis jatkui koko reissun ajan.


Mustasaareen pääsee siis Töölöstä lautalla, ja edestakainen matka maksaa neljä euroa. Saaressa on pieni kahvila, sekä Amican tarjoama buffetlounas, jonka aikuinen saa yhdeksällä eurolla. Koska saari tosiaan on kirkon omistuksessa ja sen ylläpitämä, on siellä myös pieni kappeli, jossa pidetään päivittäin hartaus. Me mentiin uteliaisuudesta kurkkaamaan lapsille suunnattu Ossi-oravan koko perheen hartaus, joka näin ortodoksin näkökulmasta oli vähintään mielenkiintoinen :D Hengellinen puoli ei siis ehkä meitä saarelle takaisin välttämättä houkuta, mutta onneksi saaresta voi kuka tahansa nauttia omista vakaumuksistaan riippumatta!

Tänne kyllä pitää päästä ensi kesänä takaisin. Olisi ihan parasta tulla kavereiden kanssa, ottaa piknik mukaan ja luonnollisesti räpsiä ihan sikana kuvia. Eli teille kaikille helsinkiläisille, jos mietitte kivaa puuhaa kauniille kesäpäiville, tässä on tosi iso suositus! Harmi vaan kun tämän julkaisu nyt näin venähti, pitää varmaan ensi kesänä muistuttaa teitä uudestaan!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Merkkipäiväruusuja ja ihania ihmisiä


Eilisen nimpparini vietin itsekseni töissä. Töiden jälkeen kävin merkkipäiväni kunniaksi ostamassa itselleni ruusupuskan, porkkanakakkua ja Luonto-arvan. Ruusut herättivät huomiota kotimatkalla, arvasta voitin omani takaisin ja kakun korkkasin vasta tänään. Ja ehdottomasti oli hyvä niin, viettää iltaa kaverin kanssa, syödä ihanaa pastaa Revontulipalon ohjeella ja viimeistellä porkkanakakulla. 

Niinhän kaikki on yleensä parasta, hyvässä seurassa. Perjantaina oltiin ekaa kertaa aivan liian pitkään aikaan meidän alkuperäisellä kaveriporukalla kasassa, enkä voi kuvaillakaan miten ihanaa se oli. Ystävät ovat kyllä parhautta, toivottavasti ei tarvitse odottaa kauaa, ennen kuin näitä pääsee ensi kerran taas kunnolla näkemään! <3

Ei mulla muuta, tuli ihan vahingossa pidettyä viikon postailutauko ja halusin sen päästä rikkomaan, ennen kuin huomenna jatketaan taas muilla aiheilla. Kivaa viikkoa kaikille!

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Älä kommentoi toisen ihmisen painoa

Tämän postauksen ja siitä tehdyn jutun noustua taas pintaan on hyvä hetki julkaista tämäkin teksti. Luulisi, ettei tällaisia asioita tarvitsi edes ääneen sanoa enää. Luulisi, että se olisi ihmisille jo itsestänselvyys, että paino on jokaisen oma asia eikä kukaan kaipaa ulkopuolisen kommentteja aiheeseen liittyen.


Mutta ei. Mä olen pitkin elämääni kuunnellut kommentteja painostani ja ulkomuodostani. Olen saanut kuulla, miten ohuet käsivarret tai sääret mulla on, olen saanut kauhisteluja näkyvästä selkärangastani. Lukioaikana läheiseni rupesi kyselemään ja pohdiskelemaan, olenko laihtunut tai että tuntuuko paidat päällä isommilta.

Samalla kuitenkin, kuten olen esimerkiksi täällä jo jakanutkin, multa on useampaankin kertaan kysytty, olenko raskaana, ja siihen päälle vielä juoruiltu asiasta selän takana. Alhaisesta painostani huolimatta en ole koskaan ollut erityisen timmissä kunnossa, ja kuten näissäkin kuvissa näkyy, on mun mahani aina enemmän tai vähemmän pömpöttänyt. Toki kuitenkin kun tuossa alussa mainitsemassani postauksessani jaoin kuvan mahastani täysin luonnollisessa tilassani suuresta epävarmuudestani huolimatta, sekä Iltalehden Facebook-seuraajat että lähipiirini useasti kommentoivat, että mä olen ihan varmasti pullistanut mahaani tai notkistanut selkääni saadakseni sen näyttämään tuolta. Viimeisemmän kerran sukulaiseni totesi reippaasti, että mähän olen ihan varmasti lihonut, ja kutsui muut paikalle tarkastelemaan muka pullistuneita poskiani.


Mä en tiedä, olinko silloin lukiossa laihtunut tai olenko nyt lihonut. Mä en omista vaakaa enkä kiinnitä näihin asioihin huomiota. Mutta vaikka olisinkin, sillä ei ole mitään väliä, eikä sen varsinkaan tarvitsisi olla muiden keskustelunaihe. Mä olen aina ollut terve, syönyt kohtuullisen hyvin ja säännöllisesti vältellyt liikuntaa koko elämäni. Jos mulla olisikin painoni kanssa ongelmia, ei muiden ihmisten hämmästelyt siinä auttaisi tippaakaan.


Jos ihminen on huomattavan ylipainoinen, hän luultavasti tietää sen itsekin. Ihminen saattaa olla hoikka ja hänen luut erottua ihan ilman syömishäiriötä. Jos hän on raskaana, hän varmasti kertoo siitä itse, jos niin kokee tarpeelliseksi. Ihmisillä on erilaiset ruumiinrakenteet, vartalot muuttuvat elämän aikana. Ja arvatkaa mitä? Se on aivan täydellisen normaalia. Oletko aidosti ja perustellusti huolissasi läheisesi terveydestä ja hyvinvoinnista? Siinä tapauksessa kysy ihmeessä hänen vointiaan ja tarkkaile tilannetta, jos hän oikeasti tuntuu tarvitsevan apua. Mutta jos mun posket näyttävän aavistuksen erilaisilta kuin kuukausi sitten, se ehkä ei ole maailmanloppu ja voit huoletta jatkaa päivääsi asiasta sen kummemmin murehtimatta tai kovaan ääneen ihmettelemättä. Kiitos.

Tsekkaa myös muut ulkonäköaiheiset postaukseni:

Tältä näyttää L-koon nainen
Entä mun oma vartalo?
Minä ja kaikki virheeni
Miksi en saa ajatella olevani kaunis?
Kannetaan kauneuttamme ylpeydellä ensi vuonnakin

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 4. elokuuta 2018

Aamuhetki


Viime viikot ovat olleet mulle sekä kiireisiä, että täysin lomailua. Mä en ole viettänyt aikaa kotona nimeksikään, ja normaalirutiinit ovat yksinkertaisesti kadonneet. Kämppä on suhteellisen kaaoksessa juuri edellämainitusta syystä, olen sluibaillut aiemmin niin tunnollisesta ihonhoitorutiinistani, ja meikkauskerrat heinäkuun aikana ovat varmaan yhden käden sormilla laskettavissa. Niinpä musta oli tänä aamuna aivan ihana herättyäni istahtaa keittiönpöytäni ääreen (jonka juuri eilen illalla raivasin), laittaa puurolautanen nenäni eteen, ja meikata samalla, kun mätin aamupalaa naamaan, ihan niin kuin melkein jokaikinen kouluaamu viime lukuvuonna. 

Ja ihan niin kuin melkein jokaisena kouluaamuna, mulla tuli ihan pikkasen kiire, joten lapioin puuron suuhun supernopeasti, viimeistelin pikameikkini bussissa, ja tämän postauksen kuvankin otin vasta illalla. Suunnittelin jopa syöväni puuroa näin iltapalaksikin, ihan vain että saisin tuon aamutilanteen lavastetuksi ja napattua kuvat tätä postausta varten, mutta mulla ei kuitenkaan enää ollut niin puurofiilis.

Mä rakastan kesää ja lomaa ihan täysillä, enkä ole haikaillut koulun alkua ollenkaan, vaan puolestani kauhistellut ihan täysillä lähestyvää syksyä ja talvea ja pimeyttä ja ankeutta. Mutta pakko sanoa, että ihana on pitkästä aikaa taas palata niihin tuttuihin rutiineihin. Hopeareunus?

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

perjantai 3. elokuuta 2018

Iltauinnilla


Maanantai-iltana töiden jälkeen otin bussin Porvooseen, ja karkasin kaupungin kiirettä maaseudun rauhaan. Ystäväni ja hänen perheensä kanssa me grillattiin ja hengattiin, ja käytiin lopuksi vielä pulahtamassa joessa. Ilta oli kaunis, maaseutuympäristö niin suloisen rauhallista, vesi todella lämmintä ja tunnelma ihan mahtava. Illan päätteeksi pystytettiin takapihalle vielä teltta, johon tehtiin oikein mukava pesä seuraavaksi yöksi. Aamulla herättiin liian aikaisin porottavaan aamuaurinkoon ja hikiseen telttaan, ja ylös noustiin viimeistään siinä vaiheessa, kun täysin tuntematon koira tuli meidän luo, nuuhki hieman ja lähti pois. Okei, ei me oikeasti vielä silloinkaan noustu ylös, mutta oli toi silti aika outoa, vieläkään ei tiedetä mistä se koira siihen oli oikein saapunut! Syötiin aamupala, käytiin puolestaan aamu-uinnilla, ja suunnattiin kierrokselle Porvoon vanhaan kaupunkiin, josta puolestani postasin keskiviikkona.

Tuon yhden reissun aikana sain uusien asioiden listalta ruksattua pois siis yöpymisen teltassa sekä joessa uimisen (koska en todellakaan muista koskaan aiemmin kumpaakaan tehneeni). Mulla on ollut ihan mahtava kesäloma, ja se on juuri tällaisten hetkien ansiota. Mun teki tänä kesänä kovasti mieli nukkua yö ulkona, joten tähän keksittiin juuri tuo teltta. Nyt me ollaan äidin luona järjestelty parveketta uusiksi viime päivinä, joten ehdottomasti aion sinnekin vielä yhdeksi yöksi patjan tänä kesänä raahata! Mua vaan pelottaa, että kohta tulee taas kylmä, enkä tätä ehdi ennen sitä toteuttaa. En oo vielä valmis syksyyn ja uuteen talveen!


Viime päivinä mä olen käynyt uimassa viitenä päivänä putkeen, viettänyt yöni missä tahansa muualla paitsi kotona, syönyt jonkun muun laittamaa ruokaa (ja polttanut ensimmäisen kokkaamani aterian ikuisuuksiin), nauttinut kesäilloista (ja kuumista päivistä) siellä tuunatulla parvekkeella, nukkunut pitkään, katsonut lentoturmatutkintaa, ja vain ollut. Lomagame going strong.

Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kesä-Porvoo ja puutalot


Eilen me tehtiin pikapyrähdys Porvoon vanhaan kaupunkiin. Reilun tunnin verran kierreltiin ja käppäiltiin, syötiin jätskit ja kuvailtiin. Mä en edes muista, milloin olisin viimeksi Porvoossa ollut, enkä kestä miten söppänä tuo vanha kaupunki oikein onkaan! Vanhat, värikkäät puu- ja kivitalot on vaan mun heikkous. Ehdottomasti tänä kesänä pitää vielä tuolla piipahtaa paremmalla ajalla.

Mikä on sun lempparikesäkohde Suomessa? 


Liity lukijaksi tästä!
Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)