perjantai 20. huhtikuuta 2018

Unileluna avaimet ja muita tarinoita flunssapotilaan viikolta


Se inhottava seuralainen tuli tänne taas, flunssa nimittäin. Koko viikon olen ollut kipeänä, ensin kuumeessa ja nyt (vain) huomattavan limaisena. Ensimmäisenä kahtena päivänä en poistunut asunnostani käytävän postilaatikkoa pidemmälle ja muutenkin olin jossain muualla kuin sänkyni pohjalla vain hyvin lyhyitä yksittäisiä hetkiä. Keskiviikkona raahauduin olosuhteiden pakosta yliopistolle tekemään kielenhuollon tentin, mutta muuten tällä viikolla osallistuttujen luentojen lukumäärä jäi mulla kokonaiseen yhteen (siis niiden tavallisen seitsemän, joista kaksi oli muuten vaan peruttu ja yhden paikalla oli tosiaan tentti, sijaan. näin vaarallista on siis sairastaa lähes kokonainen viikko yliopistossa: huimat kolme missattua luentoa.). 

Mutta kyllä sieltä tuskanhien kastuttamista lakanoistakin vielä noustiin tälläkin kerralla. Kuumemittari on taas melkein kadonnut jäätyään käyttämättä, enkä enää seuraa kelloa laskeskellen, milloin voin ottaa seuraavan buranan tai strepsilsin. Eilen käytiin jopa ulkopaikkakunnalla (Espoossa) sukuloimassa, jonka jälkeen repäistiin vielä hurjemmin pienoisella (reilun kolmen tunnin) kuvauspyrähdyksellä. Tänään olen jo pystynyt hengittämään ja elämään elämää lähes normaalisti, ainoa mikä taisi vielä jäädä sairaspetiin loikoilemaan pariksi ylimääräiseksi päiväksi on ääneni. Ei tässä mitään, tällä pihinällä on varmasti ihan mukava (tai ainakin viihdyttävää) asiakaspalvella. Sunnuntain kuorokonsertti puolestaan saattaa olla jännä paikka, tänään kokeillessani nimittäin kuulostin lähinnä hyvin hitaasti tyhjenevältä ilmapallolta. 


Olen myös saanut taas huomata, miten törkeän sulavasti mun ajatus toimii puoliunessa. Olen muun muassa (hyvin kipeänä ja kuumeisena) viimeisilläni voimillani keskellä yötä herännyt ja noussut hakemaan avaimeni ruokapöydältä, koska ilmeisesti mun oli vaan pakko saada avaimet viereeni voidakseni jatkaa unia. Olen myös herännyt, päättänyt ottaa Strepsilsin, ja todennut tarvitsevani lusikan sitä varten. Mä siis viime yönä nousin sängystä, kävelin kaapille ja hain sieltä pikkulusikan, jonka toin (avainten entiselle paikalle) sänkyni viereen. Tervetuloa meille yöksi, ei ainakaan tule tylsää :D

Frendit katsoin (taas) loppuun, ja mietin pitäiskö vaan suoraan aloittaa taas alusta. Mun pöydällä seisseet ruusut olivat uskomattoman kauniita noin päivän, kunnes ne mun täydellisen välinpitämättömyyden seurauksena hieman...kuivahtivat. Syytetään kuumetta tästä. Basilikani sen sijaan onnistuin virvoittamaan takaisin henkiin, vaikka pahalta hänenkin suhteen näytti. Muutenkin musta tuntuu, että oon ihan uudestaan taas ihastunut mun sisustukseen, oli se sitten lakanoiden värin  (jotka ensimmäistä kertaa varmaan koko elämäni aikana ovat lähes täysin valkoiset) tai suunnanvaihdoksen (siirsin tyynyt jalkopäätyyn ja olen pari viime yötä nukkunut väärin päin - ja huomattavan sikeästi) vuoksi, tai kenties kerrankin sisään paistavan auringon tai kiinni olevien kauniiden perintöverhojen takia. Minkäköhän täysin irrelevantin asian jakaisin teille seuraavaksi, tämä on nimittäin musta ihan parasta välillä vaan höpötellä teille kaikesta turhasta mikä tulee mieleen. Mä oon ihan täysin unohtanut, miten kirjoitellaan rentoja kuulumispostauksia (jos tätä voi sellaiseksikaan sanoa), vaikka ne mun mielestä ovat juuri niitä parhaita, niitä joissa tuntee pääsevänsä vähän lähemmäs kirjoittajaa. 


Nyt mä taidan ehkä lopettaa ja lähteä töihin. Mut hei, enough about me. Mitä just sulle kuuluu? Rupatellaan vähän kommenteissa pitkästä aikaa, ihan mistä tahansa. Ei kaiken tarvitse aina olla niin tarkkaan rajattua.

Ihanaa viikonloppua meille kaikille <3

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

14 kommenttia:

  1. Ihanan erilainen ja pirteä postaus, vaikka kipeenä olo on kamalaa <3 Mulle kuuluu just nyt tosi hyvää, koska pääsykokeisiin lukeminen alkaa helpottumaan :) Muutenkin nämä aurinkoiset päivät ovat ihan parhautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitos, ihanasti sanottu! <3 aurinko on kyllä ihan best, valo ja lämpö tekee vaan elämästä parempaa :D tsemppiä sulle pääsykokeisiin sitten kun niiden aika on <3

      Poista
  2. En kyllä ees suostu uskomaan, että unohtaisit miten kirjotetaan. Kirjotat kyllä niin koukuttavalla tavalla, että oisin voinu lukea kauemminkin♥. Itehän oottelen vaan, että koska se kuume muhun iskee, kaikki muut se on tainukkin jo käydä läpi. Mutta muuten kuuluu oikein hyvää tännekkin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kamala miten ihanasti sanottu, lämmittipä mieltä 😍❤ toivottavasti selviät ihan ilman kuumetta, on nimittäin hauskempiakin tapoja viettää aikaansa!:D

      Poista
  3. Kiva postaus! Tällästä lennokasta rupattelua on jotenki kivaa lukea :)

    http://www.lily.fi/blogit/janita-johanna

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus! Tällä hetkellä nautin vielä viimeistä päivää Maltan auringosta ja lämmöstä, kuuntelen liikenteen melua (mitä en kotona maaseudulla kuule), ihastelen urheiluautoja hotellin parvekkeelta ja mietin vaan koko ajan miten hyvännäköisiä suurin osa miehistä täällä on, enkö halua lähteä kotiin D:D Mutta yritähän saada itsesi kokonaan paranneltua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi miten ihanalta kuulostaa, nauti loppulomastasi!

      Poista
  5. Mä harrastan tota esineiden keräilyä kans kuumeisena! Toin kans avaimet tyynyn viereen etten vaan hukkaa niitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaha ihana etten oo ainoo! Mut kyl mä tota vielä ihmettelen, varsinkin kun olin niin kipee et sängystä ylös nouseminen oli muutenkin haastavaa, niin ihan pakko oli kesken unien viimeisillä voimillani nousta ylös avaimia hakemaan :D

      Poista
  6. Mukavaa ajatuksenvirtaa illan kuluksi. Ja tutkimukset osoittavat, että Frendejä ei voi katsoa liikaa. Tai jos eivät osoita, niin siitä joku aloitteleva tutkija ottaakoot tärpin.

    https://aatenarikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  7. Ei vitsi miten kiva postaus! :D ja hei, mäkin joskus (en edes kipeänä) olin nukkunut jonkun puoli tuntia, sitten singahtanut ylös ja hakenut keittiöstä mukin. Toin sen sänkyni viereen ja olin kuulemma vähän hädissäni todennut matkalla äidille että tarvitsen sitä huomenna... 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ää kiitti! Ja joo, saisin ihan oman postauksensa kasaan mun unitoilailuista ihan terveenäkin:D

      Poista