lauantai 30. joulukuuta 2017

KANNETAAN KAUNEUTTAMME YLPEYDELLÄ ENSI VUONNAKIN

Ennen kun siirrytään varsinaisten vuosikatsausten puoleen (joita on tulossa monta), haluaisin muistella kulunutta vuotta yhdestä erityisestä näkökulmasta. Julkaisin vuonna 2017 kaksi postausta, jotka kohosivat ennätyksellisiin näyttökertoihin, molemmat käsitellen omaa vartaloa ja kehopositiivisuutta. Tältä näyttää L-koon nainen -postaukseen sain inspiraation Facebookin Äitylit-ryhmästä ja siitä, miten mun mielikuva L-koon ihmisistä oli täysin ristiriidassa todellisuuden kanssa. Minä ja kaikki virheeni -postauksessa puolestani jaoin teidän kanssa osia mun omasta kehosta, joista itse olen epävarma tai jotka eivät perinteiseen kauneusmuottiin mahdu. Tämän jutun pohjalta mua haastateltiin jopa Iltalehteen, jonka myötä tuon postauksen näyttökerrat ja mun seuraajamäärät räjähti.

Tässä kuluneen vuoden postauksia läpikäydessäni päädyin jälleen selailemaan teidän erityisesti noihin postauksiin jättämiänne kommentteja. Mä olen ihan käsittämättömän liikuttunut ja otettu kaikista teidän kauniista, kannustavista ja rohkaisevista sanoistanne. Mä haluaisin antaa teille jokaiselle maailman isoimman halin, sillä vielä näin melkein vuotta myöhemmin noita samoja kommentteja uudelleen lukiessani meinaa mulla nousta tippa linssiin. Maailman suurin kiitos, mulla on parhaat lukijat mitä löytyy <3

Olkaa ylpeitä siitä, millaisia olette ja mitä teillä on. Meillä jokaisella on omat heikot hetkemme ja epävarmuuden kohteemme. Me saatetaan kokea paineita siitä, miltä meidän pitäisi näyttää tai mitä meidän pitäisi osata. Me saatetaan verrata itseämme jatkuvasti toisiin, jotka puolestaan saattavat verrata itseään sinuun. Suurin osa meidän niin sanotuista vioistamme on olemassa vain korviemme välissä ja omissa silmissämme. Ei muut niitä huomaa eikä niitä kiinnosta, jos sulla ei ole lautavatsaa tai paperinvalkoista pepsodenthymyä. Kuka tietää, ehkä joku ihailee erityisesti juuri sitä piirrettä sussa.


Meissä kaikissa on jotain rumaa. Meissä kaikissa on jotain kaunista. Ja se tekee meistä ihan täydellisen kokonaisuuden. Se tekee meistä ihmisen. Ja silloin kun tuntuu että kaikki maailman paska kaatuu niskaan eikä mikään ole hyvin, muista että sä olet elossa. Eikä sen suurempaa etuoikeutta voi kuvitellakaan.

Jatketaan vuoteen 2018 tällä samalla ajatuksella. Ollaan ylpeitä kaikesta siitä, mitä me ollaan ja mitä me ollaan koettu. Me ollaan kaikki erilaisia versioita täydellisestä eikä kukaan ole toistaan parempi. Kannetaan itseämme ylpeydellä. Se on vähintä, mitä voidaan itsemme puolesta tehdä. Se me kaikki ansaitaan.

Ja ne aiemmat tähän aiheeseen liittyvät postaukset: Tältä näyttää L-koon nainen ja sitä seurannut Entä mun oma vartalo?, Minä ja kaikki virheeni sekä sitä seurannut Niistä virheistä, sekä vuonna 2015 julkaistu Miksi en saa ajatella olevani kaunis? sekä sitä seurannut Saisinko ajatella olevani kaunis?

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

torstai 28. joulukuuta 2017

Oulu ja punaiset puutalot


Mä olen näin loppuvuodesta reissannut ympäri Suomea oikein urakalla. Jyväskylän ja Vaasan kuvasaldo jäi suhteellisen olemattomaksi, mutta Oulussa oli niin söpöä, etten vaan voinut jättää näitä kuvia julkaisematta. Tehtiin siis viikonloppureissu muutama viikko sitten Ouluun. Paljon bussissa istumista, laulamista ja sopivasti kaupungilla kiertelyä. Käytiin ihan parhaassa pannariravintolassa, Pannukakkutalossa, jota meidän oli tiiietenkin ihan pakko kokeilla, for obvious reasons. Ja voin sanoa että oli hyvää, suosittelen!

Mulla oli tänään jotenkin ihanan rento päivä. Kaisla tuli kylään, ja me vaan juteltiin ja syötiin. Mutta suurimman osan ajasta mä siivosin! Sain ihan hirveästi kaikkea aikaiseksi, ja kaverin kanssa rupatellessa sain hommat tehtyä ihan noin vain. Kaislan lähdönkin jälkeen järjestin muun muassa mun kirjahyllyn uudelleen. Ihana fiilis, kun saa vauhdin päälle ja siistin kodin, jossa kaikki on paikallaan.

Mulla on näin vuoden loppuessa muutamakin vuosikatsaus tulossa, mutta nyt mua kiinnostaisi kuulla teidän mielipiteenne, millaista koostetta tai listausta teidän kiinnostaisi nähdä? Mulla on todella paljon ideoita, ja yritän tässä pikkuhiljaa saada päätettyä, missä muodossa ne toteuttaisin. Ja kauhistellaan taas pieni hetki sitä, että vasta edellinen vuosi päättyi (ja sitä edellinen...). 2017 on ollut kyllä harvinaisen mullistava vuosi mun elämässä, uskaltaakohan sitä edes arvailla, mitä seuraava tuo tullessaan.

 Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

PIKAPELIN VOITTAJAT

Kyllähän se olisi pitänyt tietää, että vaan valehtelen itselleni kun lupasin julkistaa mun elokuisen linkkaa blogisi -pikapelin voittajat heti seuraavalla viikolla. Yritin tehdä säännöt pelille mahdollisimman yksinkertaisiksi, ja samalla tehdä oman hommani helpommaksi. Tähän postaukseen oli siis yksi ilta aikaa osallistua. Jokaisen osallistujan tuli kertoa pienen kuvauksen lisäksi sekä joko joku hauska fakta blogistaan tai joku tekijä, joka sen erottaa muista, että nimen tarina. Jos kommentista puuttui joku näistä asioista, jätin sen kokonaan pois laskuista. Niin sanotusti "hyväksytyistä" blogeista valitsin puolet tähän esittelyyn.


Lopulta mulle jäi kaksikymmentäkaksi blogia läpikäytäväksi. Mä olen tosi nirso mun lukemien blogien suhteen, ja siinä missä osa näistä blogeista lensivät suoraan jatkoon, oli mulla vaikea päättä lopuista, mitkä esittelisin ja mitkä jätän ulkopuolelle, ja sen takia näissä postauksissa mulla aina kestääkin niin kauan. Lisäksi tässä neljän kuukauden aikana moni osallistunut blogi on hiljentynyt, enkä kokenut järkeväksi sisällyttää mukaan blogia, jonka tuorein postaus on syyskuulta. Mutta tässä tämä lista kuitenkin on, kokoelma hienoja blogeja joihin kelpaa näin pyhinä tutustua. Ajattelin tämän myös olevan kiva joulunjälkeispiristys myös postauksessa mainituille blogeille!

Revontulipalo on rennon positiivisella asenteella kirjoitettu lifestyleblogi täynnä ruokaa, matkustelua ja pieniä arkisia hetkiä. 


Revontulipalo on yksi mun omista lempiblogeista, ja sen lisäksi sen kirjoittaja Linda on ihan mahtava tyyppi. Myös blogin mahtavan nimen tarina on musta tosi hauska, kun Linda aikoinaan kehitteli "yhdysyhdyssanoja", joista revontulipalo vaan sattui jäämään erityisesti mieleen. Revontulipalo ei ole ihan basic lifestyle-blogi, mutta ehdottomasti paikka, jonne voi tulla hakemaan hyvää ja rentoa fiilistä. 


Sannialina

Kirjoitan blogissani aiheista, jotka itseäni kiinnostavat - kosmetiikka, muoti, kauneus sekä muut hömpötykset. Harrastan blogin kirjoittamisen lisäksi kuntosaleilua, satunnaista lauleskelua ja piirrustelua.

Heti ensimmäisenä mun pitää sanoa, että Sannilla on ehkä kaunein ulkoasu blogissaan mitä oon koskaan nähnyt - todella huomaa, että hän nauttii sen muokkaamisesta ja kokee sen tärkeäksi. Kaikki bannerista superyhtenäiseen ja miellyttävään värimaailmaan läpi blogin vaan vetää mua puoleensa. Lisäksi Sanni kirjoittaa tosi taitavasti ja muutenkin kiinnostavasti. 



Tamperelaisen blondin ehkä vähän hömppälifestyleblogi! 

Toi Ellin mun postaukseen jättämä kuvaus oli niin hauska, että halusin jättää sen tuohon ihan sellaisenaan. Elli on vielä viimeisiä hetkiään vaihto-opiskelemassa Southamptonissa Englannissa, joten luonnollisesti se on osa hänen blogiaan monin puolin. Lisäksi Elli postailee meikeistä ja muodista, sekä kirjoittaa ihan supertaitavasti mistä hän ikinä kokeekaan tärkeäksi kirjoittaa. Elli on todella taitava bloggaaja kaikin puolin, ja tähänkin blogiin suosittelen erittäin lämpimästi teidän tutustuvan.


Lifestyle-blogi, jossa 23-vuotiaan tytön arkea, asukuvia, höpöttelyä poikakaverista ja sen kanssa, kosmetiikkaa, kodin sisustamista ja satunnaisia reseptejä! Fun Fact: Mun poikaystävä, joka ei oo koskaan käyttänyt kameraa, on lähes kaikkien mun asukuvien takana. 

Mä en oikein tiedä mikä siinä on, mutta mä jotenkin fiilaan tätä blogia. Tarun blogi on todella simppeli, mutta ehkä ihan sopivasti. Postauksia lukee ehdottomasti mielellään ja kuvia on kiva katsella. 


La La Lilja on kokoelma arjen kauniista asioista kuvin ja sanoin. Blogi on omistettu tavallisen arjen ylistykselle ja kauniiden hetkien keräilylle. Kuvien ja sanojen takana on tamperelainen Piia, joka rakastaa auringonlaskuja, neilikoita ja antikvariaatteja.

La La Lilja -blogista löytyy hyvin kirjoitettuja, erittäin mielenkiintoisia postauksia ja myös se jokin, jota ei oikein osaa selittää, mutta joka jättää vaikutuksen.



21-vuotiaan lähihoitajan lifestyle-tyylinen blogi. Blogista löytyy asukuvia, syvällisempiä pohdiskeluja sekä mun normaalia arkea.

Mulla on jotenkin jännä suhde Millan blogiin. Mä en ole koskaan pitänyt Milla T:tä mun lempiblogina, mutta jotenkin aina Millan julkaistessa uutta postausta tulee sieltä ihan järkyttävän upeeta tavaraa. Milla uskaltaa kirjoittaa, ja hänen blogiarkistoaan selaillessa tulee vastaan monta upeaa luomusta. Tätä blogia ei pidä aliarvioida, ei edes minun.


Fiiaelina 

20-vuotiaan reppureissaajan ja bisnesopiskelijan reissu-/lifestyleblogi, jossa juttua asiasta ja asian vierestä rennolla otteella.

Jos haluat nostattaa matkakuumetta, tässä on oikea osoite! Fiia on Kainuusta kotoisin oleva ex- au pair, joka on kierrellyt maailmaa siellä sun täällä ja toistaiseksi asettunut Edinburghiin opiskelemaan. Niin ja siinä sivussa kirjoittaa ihan mahtavaa blogia.



20-vuotiaan jyväskyläläinen lifestyle/muotiblogi. Mun blogissa näkyy paaaljon asupostauksia ja myös sitä "muuta elämää". 

Laura ei todellakaan näytä suht tuoreelta ja pieneltä blogilta! Tässä blogissa on tyyliä ja vaikutusta, yksinkertainen mutta harvinaisen vaikuttava ulkoasu (rakastan tuota banneria!!!), todella laadukkaat kuvat, hyvät tekstit ja yhtenäinen kokonaisuus. Tämä blogi toimii.



Röyhelöitä, mekkoja, ruutukuosia ja villapaitoja. Klassikkokirjoja, vintagehenkeä, brittiläisiä tv-sarjoja, indie-musiikkia, merkkituotteita, arjen esteetiikkaa ja menneitä vuosikymmeniä. Tyylipainoitteinen lifestyle-blogi, jota kirjoittaa 20-vuotias oman elämänsä Blair Waldorf.

Musta tuntuu että toistelen itseäni, mutta taas oi että kun on tyylikäs blogi! Ihan mahtava ulkoasu jota haluaa jäädä tarkemmin tutkimaan, sekä paljon mielenkiintoisia postauksia.



Nuoren naisen alun blogi joka kertoo tosi laajasti mun elämästä. Tyyli on siis lifestyle! Löytyy niin asuja kuin ostoksiakin, kuulumisia, erilaisia tageja ja muuta mukavaa. Fun fact: Kokeilin jonkin aikaa mun kaverin kanssa yhteisbloggailua, mut päädyin omaan blogiin ja nyt on niin paljon vapautuneempi olo!

Mä olin jotenkin ihan unohtanut tämän blogin, mutta hyvä että se tuli taas vastaan! Myös Ainon blogia selaillessa tulee vastaan tosi monta mielenkiintoista postausta, eli rohkeasti selailemaan!



17-vuotias lukiolainen, joka rakastaa kirjoja, aamukahvia ja nauramista.

Sinin blogi on jotenkin tosi ihana ja symppis! Sinillä on hyviä postausaiheita, ja hän on hyvä kirjoittamaan. Tämä blogi on vaan jotenkin niin aito! Lisäksi mä fiilaan blogin nimeä, vaikka oonkin Sinille sanonut, että blogin osoitteessa oleva mahdollisesti ehkä olisi musta vielä hauskempi :D

Mikä on sun lempiblogisi tällä hetkellä? 

 Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluaaton fiiliksiä


Täällä ollaan vietetty maailman rennointa jouluaattoa. Mä heräsin aamulla juuri sopivasti Lumiukkoa katsomaan. Mussutin riisipuuroa kanelisokerilla ja melkein pillitin molempien lumiukkojen surulliselle lopulle. Koristeltiin tänään haettu kuusi numero kaksi ja tehtiin vielä viime hetken pikasiivoukset. Pukeuduin jouluisesti punavalkoiseen paitaan, mustaan tyllihameeseen ja juoksuhousuihin ja vaivauduin jopa meikkaamaan. Katettiin pöytä oikein nätisti ja syötiin ihan liikaa kaikkea superherkullista, John Lennonin ja Marco Hietalan laulaessa taustalla. Laitettiin äiti tänäkin vuonna lahjojenjakohommiin, ja mä sain monta juttua, joita olin itsekseni toivonut mutten olisi uskonut saavani! Nyt ollaan ilta katseltu Lentoturmatutkintaa ja kuninkaallista dokkaria, ihan niin kuin jouluna vaan voi. 

Ihanaa aattoiltaa teille kaikille, viettäkää ihana joulu ♥

 Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

SEURAAVA JOULU PIKKU VELMUN PERHEESSÄ osa 2 + ARVONNAN VOITTAJA | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 24


Tässä se nyt on, vuoden 2017 joulukalenterin viimeinen luukku, ja jouluaatto. Ensimmäiseksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette jälleen mun kalenteria seuranneet, jättäneet mahtavia kommentteja ja jakaneet ideoita puolin ja toisin. Teiltä on tullut tähän joulukalenteriin tänä vuonna lähes kaksisataa kommenttia, ja noista jokainen tosiaan osallistui arvontaan, joka polkaistiin käyntiin joulukalenterin ensimmäisessä luukussa ja johon teillä oli aikaa osallistua yksinkertaisesti kommentoimalla joulukalenteripostauksiin eilisiltaan asti. Musta oli ihana käydä vielä eilen läpi teidän kommentteja, ja huomata kuinka monta ahkeraa seuraajaa ja kommentoijaa teidän joukossanne on, iso iso kiitos teille! Tällä kertaa arvonnan ja pienen joululahjan voitti ihana Elli, laitan sulle viestiä tässä aaton aikana vielä tulemaan! 

Perjantain luukussa nähtiin tosiaan mun teidän kommenttien pohjalta kirjoittamani joulutarinan ensimmäinen osa, joka jäi taas aika jännään kohtaan. Katsotaan, mitä seuraavaksi kävikään. Ja tosiaan jos haluatte vielä käydä kurkkaamassa, mitä kaikkia kommentteja tämän tarinan ideointiin olikaan heitetty, ne löytyvät kaikki täältä!


Tarinan ensimmäinen osa täällä

Pikku Velmu tuijotti piparimuruilla muodostettua viestiä. Se oli selvästi hänelle osoitettu, eikä hän uskonut naapurin lasten olevan sen takana. "Tapaa minut ullakon ikkunan luona." Mitä ihmettä se tarkoitti?

Hetken pohdittuaan Velmu tajusi, että hänellä oli vain yksi asia tehtävissä: ainoa keino selvittää viestin tarkoitus oli noudattaa sitä. Niinpä hän livahti takaisin portaisiin ja ylös ullakon oven raosta sisään. 

Pikku Velmu ei ollut käynyt ullakolla sitten viime joulun - lapsia ei sinne yleensä päästetty -, mutta kaikki näytti melko samalta edelleen. Muutama laatikko oli kadonnut tai vaihtanut paikkaa, ja koinsyömä sohva oltiin vihdoin viime keväänä heitetty roskiin. Hän katseli ympärilleen ja näki sen, mitä oli etsinytkin: vanha maja, jonka taakse hän oli viime jouluaattona piiloutunut, kökötti yhä suuren ikkunan edessä. Velmu juoksi ullakon poikki niin vinhaan, kuin vaan pienistä jaloistaan pääsi.

Hieman hengästyneenä hän katsoi ikkunasta ulos ja säpsähti. Vaikka olisihan hänen pitänyt viimevuotisen jäljiltä osata arvata, ettei hän yksin siellä olisi. Jälleen hän varovasti avasi ikkunan, ja kysyi: "Kuka sinä olet?"

Hänen vastassaan seisoi pieni, vain hieman Velmua pidempi tonttutyttö. Hänen ruskeat hiukset olivat kahdella monimutkaisella palmikolla, ja kädet oli työnnetty punaisen samettimekon taskuihin. Siinä hän seisoi, Velmun edessä, toisen kerroksen ikkunan takana.

"Miten sinä teet tuon?" Velmu kysyi, ennen kuin tyttö ehti edes vastata.

"Tonttuna olemisessa on puolensa", tyttö vastasi tyynesti. "Olen Aletta. Sinä olet Pikku Velmu?"

"Olen kyllä", Velmu vastasi edelleen hämillään. "Tonttu, siis joulupukin tonttu?"

Aletta tuhahti. "Petteri oli oikeassa, taidat olla välillä vähän hidastajuinen. Löpinät sikseen. Tarvitsen apuasi, Velmu."

Pikku Velmu ohitti kommentin, jonka hän ainakin tulkitsi loukkaukseksi. "Onko jotain tapahtunut? Onko Petteri kunnossa? Entä pukki?"

Aletta ryhtyi selittämään tarinaa. "Joulumuori on vuosia ollut tyytymätön siihen, kuinka pukki aina aattona ottaa ja lähtee ja muori jää yksin kotiin odottamaan. Niinpä tänä vuonna hän halusi tulla mukaan lahjojenjakomatkalle kartanlukijaksi. Tässä kohtaa tarina on minulle vähän epäselvä, mutta ilmeisesti joku lahjoista oli kontissa räjähtänyt. Ja sinähän tiedät Petterin: se säikähti pahanpäiväisesti. Puolet lahjoista putosi kyydistä, samaten kuin muorin kartta. Muori on muutenkin aikamoinen säheltäjä, ja nyt pukki on päätynyt Borneolle eikä osaa sieltä tulla enää takaisin tänne. Hän pyysi minua apuun, minulta kun löytyy ratkaisu pulmaan kuin pulmaan." Aletta hymyili hieman jopa omahyväisesti. Velmu ynähti itsekseen. "Pukki kertoi, miten olit pelastanut joulun viime vuonna, joten minun oli pakko tulla sinun luoksesi."

Pikku Velmu kävi mielessään läpi juuri kuulemaansa tarinaa. "Mitä minä siis voin tehdä nyt auttaakseni pukkia?"

"Onko sinulla karttapalloa?" Aletta kysyi. "Sellaista, johon saa valon sisälle palamaan."

"Ööh, olen nähnyt meillä joskus sellaisen. Voin käydä katsomassa." 

Pikku Velmu ei ihan ymmärtänyt, miksi tonttu tarvitsi nimenomaan karttapalloa ja miksi sen oli pitänyt tulla tänne asti sellaista hakemaan. Mutta Velmu teki työtä käskettyä, ja pian palasikin takaisin ikkunan luo ison, vihertävän karttapallon kanssa.

"Toivottavasti tämä käy. Tarvitsetteko jotain muuta?"

"Tämä on aivan täydellinen," Aletta vastasi. "Ja älä huoli, minä hoidan tämän tästä eteenpäin. Kiitos tuhannesti, Pikku Velmu. Pelastit meidät taas."

"Mitäpä minä en pukin puolesta," sanoi Velmu puolestaan myhäillen.

"Nähdään ehkä vielä joskus. Ai niin, minun oli tarkoitus antaa tämä sinulle," sanoi Aletta, ja kaivoi taskustaan pienen pitkulaisen paketin. Hän ojensi sen Velmulle. "Tämä antaa naapurin lapsille vähän tekemistä, auttaa heitä rauhoittumaan."

Velmu avasi paketin ja katsoi sieltä paljastunutta lahjaa ihmessään. "Saippuakuplia! Toimiiko tämä varmasti?" hän kysyi ja nosti katseensa, huomatakseen vain olevansa jälleen yksin. Noh, Pikku Velmu ajatteli itsekseen, kai minä vielä kerran voin joulun koittaa pelastaa.

*

Ihanaa jouluaattoa teille kaikille ♥

lauantai 23. joulukuuta 2017

JOULU MINIKODISSA | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 23


Mä en tiennyt, teenkö mun kämpästä joulupostausta kahdesta syystä: 1) mä en ole ehtinyt vielä tehdä virallistakaan kodinesittelypostausta, joten tuntuisi hassulta esitellä mun kotia ja sisustusta ekaa kertaa näin joulun alla, ja 2) olen ollut niin vähän viime aikoina kotona ja muutenkin kiireinen, etten ole varsinaisesti mun kotia kauheasti edes jouluistaa. Lisäksi näin aatonaattona on vähän huono enää teille antaa inspistä omiin joulukoristeluihinne, vaan tämä postaus olisi lähinnä tuomassa sellaista yleistä joulufiilista (joka on oikeasti mulla vielä täysin kadoksissa, ja aatto on huomenna!). Mutta yleinen joulufiilistely on sitä parasta sellaista, ja "joulu minikodissa" oli yksi ensimmäisiä joulukalenteri-ideoitani tälle vuodelle, joten pakkohan sekin oli loppujen lopuksi toteuttaa, ainakin mun muutamien joulukoristeiden ja jouluisten yksityiskohtien esittelyn muodossa.


Jo marraskuusta asti mun pöydällä on kököttänyt piparkakkutalo mun ja Lindan haasteen jäljiltä ensimmäisenä merkkinä lähestyvästä joulusta. Ja joo, tarkoitus olisi ollut saada se syötyä piankin rakentamisen jälkeen, mutta siinä se edelleen kököttää. Pitäisi varmaan jotenkin yrittää saada se tänään raahattua äidin luo, niin voitaisiin se sitten aattojälkkärinä vetää. Suklaatalo meillä jäi tänä vuonna kokonaan tekemättä kiireiden keskellä, mutta ehkä ensi vuonna sitten panostetaan senkin edestä!


Meidän jouluvideossa esittelinkin mun lempijoulukoristeen, Marco-tontun. Ystäväni antoi tämän  Marco Hietalaa muistuttavan tonttukoristeen mulle lukion ekana jouluna lahjaksi, ja siis sehän on ihan mahtava. Tuskin sitä tarvitsee enempää selitellä. Haaveena on, että Marco-tonttu pääsisi vielä joku kerta tapaamaan esikuvansa.


Viime vuoden kalenterissa esittelin DIY-jouluvalopurkin. Nyt mulla on esillä tuo sama purkki ja nuo samat valot, mutta vähän eri tyyliin, nimittäin nuo viimevuotiset valot tungin yksinkertaisesti vaan lasimaljakkoon. Vanhan purkin pohjalla on edelleen samat joulupallot ja pumpulit viime joululta.


Yksi merkittävimmistä joulukoristeistanihan tietenkin on mun haastekalenteri. Mun pienessä asunnossa ei hirveästi ylimääräistä tilaa tuollaisen esilläpitämiseen ole, joten läpi joulukuun se on lähinnä pyörinyt ympäri mun ikkunalautaa siellä, missä se ei sillä hetkellä ole tiellä. Nyt se kuitenkin sai ihan hyvän oman paikkansa ikkunan edestä ihan oikeana koristeena. (Samat ongelmat mä kohtaan mun huulipunakalenterin kanssa, mutta hyvin mekin ollaan sopuun tultu.)

Nämä kuvat otin vähän kiireessä, ja niinpä näistä puuttuu mun lukuisat kynttilät ja tuikut (ainakin sytytettyinä), ja mun ihana synttärilahjaksi saamani Muumi-koristetyynynpäällinen, joka ei varsinaisesti ole jouluteemainen, mutta joulun sävyt siinä ehdottomasti toistuu. Näin joulun alla vaihdoin myös muun muassa mun patakintaat jouluisempiin versioihin, ja laitoin Geishat ja karkit nätisti Mariskooleihin esille - ihan niin kuin jouluna kuuluu.


Näiden lisäksi mun koti on aika jouluton, enkä ehkä enää koe niin suurta tarvettakaan sen enempää koristella, kun en  joulua täällä kuitenkaan vietä. Mutta valot varmasti pysyy kevääseen asti, mä vaan rakastan sitä tavallisten jouluvalojen tuomaa tunnelmaa!

Millaisia teidän joulukodit on?

Vielä tänään ehtii kommentoimalla osallistua arvontaan! Illalla valitsen voittajan, ja otan häneen huomisaamuna yhteyttä. Tarkemmin arvonnasta täällä. 

perjantai 22. joulukuuta 2017

JOULUTARINA: SEURAAVA JOULU PIKKU VELMUN PERHEESSÄ osa 1 | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 22


Joulukalenterin neljännessä luukussa mä pyysin teitä laittamaan kommentteja, joiden pohjalta kirjoittaisin joulutarinan. Tässä on ensimmäinen osa, kertokaa ihmeessä mitä tykkäätte! 


Jatkoa viime vuoden tarinalle: Seuraava joulu Pikku Velmun perheessä

Oli taas jouluaatto Pikku Velmun perheessä, ja meno oli vieläkin villimpi kuin viime vuonna. Heillä oli vieraita. Pikku Velmun naama oli ollut pysyvässä kurtussa Lucianpäivästä asti, kun äiti kertoi kutsuneensa Jorma-poronhoitajan, hänen nalkuttavan Katri-vaimonsa ja heidän lapsensa Siinan ja Riikon naapurista jouluksi heille. Joulu on perhejuhla, Velmu oli sanonut, eikä poroporukka ole heidän perhettään. Velmusta äiti oli ihan outo, mutta ei pieni Velmu sille tietenkään harmikseen mitään mahtanut.

Nyt kaikki talon lapset oli yritetty saada leikkimään yhdessä, mutta huonosti sekin sujui. Siina juoksi ympäri taloa ihan hysteerisenä, taaperoveljensä seuratessa perässä. Olivat varmaan syöneet aamun mittaan ihan liikaa karkkia. Tähän mennessä sisarukset olivat jo pudottaneet luumuhillopurkin, jonka äiti oli jättänyt pöydälle leivottuaan torttuja, ja levittäneet tummia läikkiä liesituulettimeen ja ympäri alakerran puulattioita. 

Pikku Velmulla alkoi pikkuhiljaa kiehua naapurin lasten riehuminen. Hän lähti pois eteisestä ja suuntasi vanhempiensa makuuhuoneeseen. Siellä oli iso vaatekaappi, jonne Velmu usein meni muuten vaan istuskelemaan kun tahtoi olla yksin. Hän kiipesi portaita ylös, ja tuhahteli itsekseen ympäri askelmia ripotelluille kanelitangoille. Kaikkea nuo lapset ehtivätkään.

Velmu oli ihan omissa maailmoissaan avatessaan kaapin ovea ja kiipeämässä jo sisään, kun kuuli kiljaisun.

"Hei! Tänne kaappiin mahtuu kerrallaan vain yksi!"

Velmun sisko Siiri oli hänen yllätyksekseen vallannut Velmun vakipaikan.

"Mitä ihmettä sä teet täällä?" kysyi Velmu.

"En jaksanut noita kakaroita enää. Kun äiti puhui unohtumattomasta jouluaatosta, en tiennyt mitä tänään tulisi oikein tapahtumaan. Kunpa olisin aavistanut. Olisin hankkinut lukon huoneeseeni. Tai edes korvatulpat, en enää kuule edes omia ajatuksiani."

"Sama", Velmu myönteli. "Enää sinäkään et tunnu yhtään niin ärsyttävältä kuin ennen."

Siiri näytti Velmulle kieltä ja hymyili perään. "Tule tänne istumaan, kyllä aina yhdelle pikkuiselle Velmulle tilaa riittää."

Ja siinä sisarukset istuivat hiljaa ja yrittivät sulkea korvansa alakerran hälinältä. Siinä kylki kyljessä he alkoivat lähes rentoutua...kunnes piparkakut tippuivat lattialle!

"Meidän piparit! Minä koristelin niitä koko aamun", Siiri älähti. "Nyt minä menen sanomaan niille suorat sanat."

"Anna minä", Velmu toppuutteli. "Minulla on suunnitelma."

Pikku Velmu hiipi hiirenhiljaa portaita alas keittiöön, tarkoituksenaan ottaa pahantekijät kiinni itse teossa ja säikäyttää heidät pahanpäiväisesti. Keittiöön päästyään siellä oli kuin olikin kaikki Siirin vaivalla leipomat ja koristelemat piparit tuhannen palasina lattialla levällään, mutta pikkuriiviöitä ei missään. Velmu tuhahti ja oli jo lähdössä etsimään noita tuholaisia, kun hänen silmänsä osui lattialla lojuvien pipareiden outoon muodostelmaan. Hän kumartui katsomaan, ja haukkoi henkeä:

"Pikku Velmu, 
tapaa minut ullakon ikkunan luona. 
- A"

Tarinan jatko julkaistaan jouluaaton luukussa sunnuntaina viimeisen adventticoverin sijaan! Mitä te luulette seuraavassa osassa tapahtuvan?


(Vielä ehtii osallistua!)


Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

VIIME HETKEN LAHJAVINKKEJÄ | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 20


Tajusitko juuri, että jouluaatto on tällä viikolla, eikä sulla ole yhtään lahjaideaa? Älkää huoliko, ette nimittäin varmasti ole yksin! Mulle tuli mun oman joululahjatoivepostauksen jälkeen mieleen paitsi monta uutta toivetta itselleni, niin myös tuotteita, jotka itse olen hyväksi todennut ja joiden uskon olevani mieluisia lahjoja monelle. Tämä listaus sisältää aika paljon meikkituotteita ja kosmetiikkaa, mutta pari muutakin tuotetta olen yrittänyt tähän listata. Sen verran olen myös yrittänyt katsoa, että näitä kaikkia on saatavilla ihan kivijalkaliikkeistä eri puolin Suomea, itse kun en ainakaan postiin enää näin myöhään luottaisi. Mä ainakin olisin innoissani kaikista näistä lahjoista, joten varmasti löytyy monia muitakin!


Nyx Perfect Filter -luomiväripaletti: 02 Rustic Antique. Mä ostin tämän Nyxin luomiväripaletin kesällä Lontoosta, itse asiassa kahdessa eri sävyssä kun en osannut valita (lisää siitä täällä!). Ja ihan oikeasti tämä paletti on mulla lähes jokapäiväisessä käytössä. Tässä on upeasti neutraaleja, lämpimiä ja kultaisia sävyjä hyvin moneen erilaiseen meikkiin ihan perusteista lähtien, ja oikean nurkan vaaleaa sävyä käytän ihan täydellisenä, mukaluonnollisena highlightina. Lisäksi esimerkiksi nuo punaisen sävyt voisivat hädässä toimia poskipuninakin! Älyttömän kannattava ostos jota suosittelen kaikella sydämelläni.

Myynnissä Sokoksella ja Stockmannilla, 21,50€

Cubuksen pyjamasetti. Mä toivon joka joulu (ainakin mielessäni) jonkinlaista pyjamaa tai oloasua. Ja joka vuosi Cubuksella on ihan mahtavat valikoimat, joita käyn ihastelemassa ja jotka osaltaan kasvattavat aina mun joulufiilistä. Tänä vuonna on taas myynnissä vaikka kuinka monta ihanan suloista jouluista pyjamasettiä, ja ainakin tämä puna-musta setti on jotenkin vaan niin klassinen!

Cubuksen pyjamasetti (paita, housut ja uninaamio) 22,95€

Jeffree Star. Voi kuule, ei ole yhtään meikkifanaatikkoa, joka ei olisi Jeffree Starista kuullut! Ihan vastikään hänen tuotteitaan tuli myyntiin valittuihin Sokoksiin eri puolille Suomea. Itse en ole näitä vielä päässyt kokeilemaan, mutta näiden ympärillä pyörinyt hypetys ja loputtomat kehut kertoo ainakin mulle, että tässä voisi olla ihan täydellinen lahja meikki-intoilijalle. Tästä valikoimasta ei varmaan mikään tuote menisi kauheasti pieleen, mutta mulle mieluisin (ylläriylläri) olisi ainakin joku näistä ihanista Velour Liquid Lipeistä. Jos taas lahjottava rakastaa highlightia yli kaiken, ei siinäkään voi Jeffree Starin kanssa mennä pieleen.

Näitä tuotteita ei ilmeisesti Sokoksen verkkokaupassa ole lainkaan saatavilla, mutta mun muistaakseni huulipunat ja korostusvärit ovat parinkympin molemmin puolin, Androginy-luomiväripaletti muistaakseni n. 45 euroa. Netistä Jeffree Starin tuotteita voi tilata esimerkiksi mm. oletkaunis.fi -sivustolta

Jonkun mielestä aivan turha mutta silti niin tarpeellinen meikkituote on setting spray eli meikinkiinnityssuihke. Mulla on kuiva iho, ja koen kovien puuterikerrosten kuivattavan sitä aina vaan lisää. Ihana on helpottaa tuota fiilistä jollain oikein kosteuttavalla suihkeella, joka samalla tekee meikin lopputuloksesta ehkä (ehkä) vähän (vähän) luonnollisemman näköisen. Näitä löytyy nykyään aika lailla joka merkiltä, mutta jos haluat kerrankin kunnolla hemmotella lähimmäistäsi, suosittelisin astelemaan Macin tai Urban Decayn tiskille. Mä ostin oman Mac Fix plussani puolisentoista vuotta sitten, ja olen käyttänyt sitä niin meikin pohjustamiseen, kiinnittämiseen kuin luomivärisiveltimen kostuttamiseen parhaan lopputuloksen takaamiseksi. Näitä on myös ihana suihkia naamaan, jos tuntuu että iho alkaa kiristää ja kuivua. Ja loppujen lopuksi parikymppiä ei ole iso satsaus siihen, että ystäväsi tai rakkaasi saa vähän erityisemmän lisäyksen kokoelmiinsa.

Mac Fix + Stockmannilta 21,90€

Etkö ole varma, millainen kosmetiikka sittenkään olisi lahjottavalle juuri sopivaa? Osta lahjakortti! Esimerkiksi Kicksistä saa monia ihania kosmetiikkamerkkejä, kuten Anastasiaa ja Smashboxia sekä edullisempia Viva la Divaa ja Isadoraa. Jos taas lukutoukalle olet lahjaa antamassa, miten olisi Suomalaisen lahjakortti? Myös Stockmannhan on siitä varma valinta, että sieltä saa ihan melkein mitä tahansa. 

Tästä tuli nyt aika kosmetiikkapainotteinen listaus, mutta meitä on niin monta että toivon, että joku teistä saa tästä listasta jotain irti (ainakin jos ei muuten, niin itselleen annettaviksi joululahjoiksi, haha!). Pahoittelut, että eilinen luukku jäi välistä, ja että tämäkin tuli näin myöhässä, sunnuntain eventtien jälkeen ei vaan heti ollut iloista joulukirjoittelufiilistä. Mut hei, neljä luukkua vielä jäljellä tätäkin joulukalenteria ennen kuin siirrytään sen oikean juhlan viettoon, ihan hullua! Mulla on kaikki varsinaiset jouluvalmistelut jääneet ihan välistä kaiken kiireen ja muun puuhan keskellä, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa. 

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

maanantai 18. joulukuuta 2017

KOLME VINKKIÄ JOULUISEMPAAN ARKIMEIKKIIN | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 18


Te toivoitte lisää meikkipostauksia, ja erittäin mielelläni tässä sellaisen teille tuon! Musta on ollut ihan käsittämätöntä tajuta, miten vähän meikkipostauksia mulla loppujen lopuksi mun blogissa on ollut, ottaen huomioon mun innostuksen ja räjähtäneen keräilyn meikkeihin. Mutta nyt lupaan parantaa tapani ja julkaista meikkijuttuja entistä ahkerammin, koska mä oikeasti rakastan lukea, puhua ja postailla meikkauksesta, ja mahdollisesti jopa antaa teille vinkkejä ja inspiraatiota teidän omiin kauneusrituaaleihinne.

Tänään mä siis halusin jakaa teille muutaman superhelpon vinkin, jolla tuoda siihen tavalliseen arkimeikkiin vähän joulua. Mä tiedän, että monen arkimeikkikäsitys on astetta tai paria minimaalisempi kuin mulla, mutta joidenkin mielestä taas tämä mun versio on omaan naamaan aivan liian yksinkertainen. Mutta parastahan meikkauksessa on se, että aina voi tehdä juuri niin miten itselleen kokee omimmaksi ja mieluisimmaksi. Nämä samat meikit toimivat aivan hyvin myös juhlaankin, jos niin tahdot, ja tietenkin voit omilla twisteilläsi viedä nämä vielä seuraavalle levelille. Mä olen näitä kaikkia meikkejä kuitenkin käyttänyt ihan tavallisena päivänä koulussa ja töissä. Mä myös saatan meikata näin ihan ympäri vuoden fiiliksen mukaan enkä mä näitä nimenomaan jouluun välttämättä liitäkään. Näissä on kuitenkin niitä tiettyjä elementtejä, jotka tuovat sitä joulufiilistä ihan superhelposti.

Ehkä mä oon höpötellyt jo ihan tarpeeksi, asiaan!


Vihreät rajaukset. Värikkäät rajaukset silmiin on maailman helpoin tapa piristää mitä tahansa meikkilookia. Pehmeällä kajalkynällä ei tarvitse olla supertarkka jäljestä, ja ihan ohutkin rajaus ripsien juuressa tekee tehtävänsä. Näin joulun alla (ja ympäri vuoden tbh) myös erityisesti kultaiset tai hopeiset ovat kova juttu! Fun fact: yläasteella ja lukiossa eriväriset (useimmiten hopeiset) rajaukset olivat ihan ehdoton osa mun arkimeikkiä, nyt ehkä viimeisen vuoden aikana olen enemmän siirtynyt luomivärien pariin ja rajauksettomaan lookiin.

Huulet: Nyx Butter Gloss sävyssä Crème Brulee, pohjalla Essencen rusehtavannude huultenrajauskynä


Kultainen luomiväri. Aikaisemmin syksyllä bongasin Essencen uudet metalliset nestemäiset luomivärit, ja olen ihan rakastunut! Näillä on superhelppo tuoda siihen perusmeikkiin vähän jotain ekstraa, ja tämä kultainen sävy korostaa silmiä superkauniisti! Täydellinen joulumeikkihän olisi tämä yhdistettynä joulunpunaisiin huuliin, mutta todellisuudessa kultaiset silmät toimivat ihan millaisten huulten kanssa tahansa.



Punaiset huulet. Voiko klassisempaa joulumeikkiä ollakaan! Tämä oranssiin vivahtava huulipuna (niin kuin kaikki muutkin tässä postauksessa) on peräisin Nyxin huulipunajoulukalenterista, mutta mun mielestä kaikista täydellisin joulunpunainen huulipuna on Kat Von D:n Everlasting Liquid Lipstick sävyssä Outlaw (jota käytin esimerkiksi mun viime vuoden joulumeikkipostauksessa!).

Silmissä nestemäiset hopeiset rajaukset jollain vanhalla Isadoran tuotteella, mutta aikaisemmin mainittu Essencen metallinen luomiväri hopeisena toimisi varmasti aivan yhtä hyvin!

Näiden lisäksi talvisin ja joulun alla tykkään lisätä muuhunkin meikkiin pieniä muutoksia. Mä olen viime aikoina muun muassa käyttänyt aika paljon tummanpunaista poskipunaa (mulla käytössä Nyxin Deep Plum), joka tuo vähän enemmän lämpöä ja eri lailla väriä kasvoille. Myös superjoulunen on kultaan vivahtava highlighter. Meille kalpeanaamoille kullalla voi olla tosi vaikea korostaa, mutta siihen tarvitsee vaan tarpeeksi vaalean ja viileän kullan sävyn. Mulla tämä Revolutionin korostuspaletti on toiminut hyvin, mutta tämän kaveriksi voi ihan hyvin sekoittaa vaaleampaa ja neutraalimpaa sävyä niin, että kullan vivahteet tulevat silti sopivasti esiin. 

Miten te meikkaatte jouluna? ♥

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Vaasa Arenan onnettomuuden sivustakatsojana

Mä olen tällä hetkellä tosi hämmentyneessä mielentilassa. Parin tunnin takaiset tapahtumat pyörii mun mielessä enkä oikein edes osaa sanoa, miltä musta tuntuu. Tahdon selventää ja purkaa mun ajatuksia ja kirjoittaa, mutten ollenkaan tiedä, miten tai mistä aloittaa.

Niin kuin parissa viime postauksessa ehdinkin jo hehkuttaa, mä tulin tänään junalla Vaasaan Raskasta joulua -kiertueen päätöskonserttia katsomaan. Ettekä voi kuvitellakaan mun innostusta. Matkalla keikkapaikalle mä naureskelin ja hyppelin itsekseni ajatukselle siitä, että tänä iltana mä näen sekä Marco Hietalan että Tarja Turusen että Elize Rydin että Tony Kakon samalla lavalla esiintymässä. 

"Todennäköisesti taas käy joko niin, että pillitän puolet konsertista, tai olen niin järkyttynyt ja hämmentynyt että kaikki tuntuu vaan unelta. Ainutlaatuinen ilta edessä joka tapauksessa". Näin mä kirjoitin tämänaamuisessa postauksessa. Ja oikeassahan mä olin.

Mulla meinasi kyyneleet nousta pintaan jo siinä vaiheessa, kun lavan sivusta näin vilauksen Marco Hietalasta. Aiemmin mua oli vähän ärsyttänyt, kun mun oma paikka oli aika kaukana lavasta ja sivussa, ja mietin minkä verran parempi näkymä keskellä permannolla istuvilla oli. Mutta hyvä puoli sivupaikassa tosiaan on juuri se, että näkee muutakin kuin tasan sen yleisölle tarkoitetun. Konsertti alkoi ja ihana Marco oli lavalla laulamassa, ja mä olin kolmannessa taivaassa, yritin hallita mun päänsisäistä tunnemyrskyä. Tuli Tony, tuli Marco ja Tony, tuli Joe Lynn Turner. Ihan upeita vetoja, ja aivan käsittämättömän kova bändi. Fiilis vaan nousi ja hymy levisi korviin, kun seurasi sitä soittajien hyvää fiilistä.

Neljännen biisin jälkeen Tony Kakko tuli pitämään ensimmäistä kunnon välispiikkiä, muistutti meitä salin takana sijaitsevasta myyntikojusta ja kehotti ostamaan uuden levyn. Hiljaisena hetkenä mun katse osui kattoon ja johonkin, joka siellä liikahti.

Seuraavien sekuntien aikana mun mielessä ehti käydä hyvin monta ajatusta. Ensimmäisenä säikähdin, ettei kai tuolta putoa jotain alas. Seuraavassa sekunnin murto-osassa mun mielen järkevämpi osio tuli kehiin: mulla on taipumus pelätä vähän kaikkea ja aina ajatella sitä pahinta, dramaattisinta skenaariota, ja totesin todennäköisemmäksi, että kyseessä on varmaan joku erikoistehoste, joka kuuluu asiaan. Katossa olevat rakenteet alkoivat liikkua ja vajota entistä enemmän, ja tajusin että se mun ensimmäinen johtopäätös taisi kauhukseni sittenkin olla se oikea. Tämä ajatuskehä kesti ehkä puoli sekuntia.

Ja nyt tulee maailman suurin klisee: kaikki tuntui tapahtuvan tosi hitaasti. Keskellä areenan kattoa olleet ilmastointiputket alkoivat vajoamaan alas, lamput ja sähköjohdot mukanaan. Johdot hidastivat putoamista, ja hetken taas mietin, että ehkä ne eivät tulekaan alas asti. Pelkäsin todistavani taas uutta suuronnettomuutta, josta huomenna luettaisiin uutisista. Toivoin, että ehkä tässä ei kävisikään pahasti. Mutta silti järkyttyneenä seurasin sivusta, kun nuo isot metalliputket putosivat alas, suoraan niiden alla juuri niillä parhailla paikoilla istuneiden ihmisten päälle jotka tuskin edes ehtivät kunnolla säikähtää.

Siitä missä mä istuin tilanne näytti tosi pahalta. Edelleen lavalla seissyt Kakko sanoi mikkiin jotain, mitä en enää muista. Hetkeä myöhemmin hän uudestaan mikin kautta pyysi lääkintämiehiä paikalle. Onnettomuuspaikalla porukka oli jo noussut ylös ja ruvennut raivaamaan tilaa, siirtämään pudonnutta rojua ja taittotuoleja. Mun säikähdys hälveni hieman kun tajusin, että onneksi ilmeisesti nuo kattorakenteet eivät olleet niin raskasta tekoa, mitä ensin ajattelin, ja että ehkä ihmiset selvisivät kaikista pahimmilta vammoilta. Sali tyhjennettiin, ja koko yleisö käskettiin ulos. Pihalle ajoi paloautoja ja ambulansseja yksi toisensa perään. Mä jäin pihalle kiertelemään ja seisoskelemaan vielä, kun hämmennyksissäni en osannut muutakaan. Ehkä puolen tunnin jälkeen otin areenan edestä taksin ja palasin kaverini kämpille.


Tuon lyhyen konsertin aikana ehdin ottaa muutaman snäppivideon lisäksi kolme kuvaa, yksi niistä tuossa yllä. Mä en tiedä missä fiiliksissä mä olen huomenna tai viikon päästä, miten nukun ensi yönä tai miten tämä vaikuttaa muhun jatkossa. Niin kuin sanoin, mä oon tosi pelkääväinen ihminen, mutta toivon ettei tästä jää mulle mitään suurempia traumoja.

Samaa toivon täydestä sydämestäni jokaiselle yleisön jäselle, esiintyjälle ja tapahtuman järjestäjälle. Mä olen enemmän kuin onnellinen siitä, ettei kenellekään käynyt sen pahemmin. Mutta mä en voi kuvitellakaan, miltä heistä tuntuu, keitä tämä onnettomuus oikeasti kosketti. Mä en voi kuvitellakaan, miltä Raskasta joulua -tiimistä nyt tuntuu. Miltä tuntuu lavalta todistaa tällaista tapahtumaa. Miltä tuntuu tajuta, että oma esiintyminen, upean kiertueen viimeinen sellainen, jääkin tekemättä. Jos kukaan teistä tätä tekstiä lukee, mun ajatukset on teissä kaikissa. 

Kyllä, mua harmittaa kun en nähnyt Tarjaa enkä Elizen ja Tonyn duettoa. Kyllä, mua harmittaa että mun innolla odottama ilta ei toteutunutkaan sellaisena, kuin kuvittelin. Mutta oikeasti tuo kaikki on tällä hetkellä täysin toissijaista. Mä yritän selvitä järkytyksestä ja hämmennyksestä, ja olla kiitollinen ettei pahempaa käynyt.

Suunnittelin aiemmin postaavani Vaasan reissulta perinteistä kuulumispostausta ja päivitteleväni kulttuurishokkia, kun H&M:n kassalla mua palveltiin samassa lauseessa sekä suomeksi että ruotsiksi. Sanottakoon, että tuollaista postausta ei taida enää tulla. Huomenaamuna joulukalenteri kuitenkin ilmestyy taas vanhaan tuttuun tapaan (ja muistakaa kurkata mun aiemmin tänään julkaisemani, Raskasta joulua -version inspiroima Julen är här -veto, jos ette ole jo!).

Mä en tiedä, saako tästä tekstistä mitään selvää tai että onko millään mun selittämällä mitään järkeä. Mutta nyt, hyvää yötä ihmiset. Olkaa turvassa, ja pitäkää huolta toisistanne. Huomenna taidan pysytellä vähän kauempana somesta, tänä iltana Facebookin avatessani oli nimittäin neljä ensimmäistä julkaisua Vaasa Arenan onnettomuudesta, enkä mä kaipaa sitä mun fiidiin ja mieleen yhtään enempää.


Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

ADVENTTICOVER 3 | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 17




Mun joulusoittolistapostauksessa mainitsinkin, että kolmannelta Raskasta joulua -levyltä löytyvä Julen är här on luultavasti mun tämän vuoden kuunnelluin joululaulu. Tuosta kipaleesta onkin tullut ihan todellinen korvamato. Elize Rydin ja Tony Kakon upea duetto, ihan mahtava sovitus ja jotenkin niin ihana ruotsin kieli. Julen är här on sellainen biisi, joka soi koko ajan päässä, ja jonka loputtua tekee mieli aloittaa biisi taas alusta.

Niinpä jossain vaiheessa tajusin, että tuntuisi todella väärältä jättää se coveroimatta tässä joulukalenterissa. Kovasti mietin, millaisen version tästä tekisin - halusin mukailla tuota Raskasta joulua -versiota, johon olen niin rakastunut, mutta silti tehdä siitä mun oman. Vielä enemmän pohdin kieltä: tää on mun eka kerta, kun laulan soolona ruotsiksi, ja kovasti hämmensi, kun kaikki tämän biisin levyttäneet tuntuivat lausuvan aivan eri tavalla. Mutta vaikka ruotsi ei ole mulla yhtä vahva kuin esimerkiksi englanti tai ranska, niin mä ainakin tykkään ihan kauheasti puhua ja laulaa ruotsiksi!


Ja voitteko kuvitella, kun mä tänään julkaisen tämän videon, niin illalla pääsen näkemään nämä samat tyypit vetämässä ihan livenä! Tänä iltana on siis Raskasta joulua -kiertueen päätöskonsertti Vaasassa, jota mä olen menossa katsomaan. Mä en ole ihan varma miten selviän tästä illasta, Tarja Turunen ja Marco Hietala samalla lavalla duetoimassa, pienen Sannan unelma jonka ei koskaan uskonut enää toteutuvan, ja tietenkin lisäksi kaikki nämä muut upeat artistit. Todennäköisesti taas käy joko niin, että pillitän puolet konsertista, tai olen niin järkyttynyt ja hämmentynyt että kaikki tuntuu vaan unelta. Ainutlaatuinen ilta edessä joka tapauksessa ♥


Suora linkki videoon tässä

Vielä yksi adventti ja adventtivideo jäljellä, apua! Mikä on näistä tähänastisista ollut sun lemppari? Entä mikä on sun lempijoululaulusi tänä talvena?

Eikä yhtään tunnu siltä, että jouluaatto olisi viikon päästä!!!


Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)

lauantai 16. joulukuuta 2017

VAIHTOEHTOJOULUTORTTU x2 | PANNARIKALENTERI 2017 LUUKKU 16


Tänä vuonna mä halusin kehitellä jonkun jouluherkun ihan uudella twistillä, jotain tosi jouluista mutta mun omaa. Siispä tänään mä esittelen teille kaksi mun kokeilemaa joulutorttuohjetta! Ideahan lähti tietenkin paitsi juuri niistä joulun mauista, niin vielä enemmän niistä asioista, mitä mulla sattui nurkissa pyörimään, haha! Mulla kokeiluun lähti siis omena-kanelitortut sekä Nutella-banaanitortut.


Omena-kanelitorttuja lähdin toteuttamaan seuraavalla tavalla:

Ensin mä kuutioin omenan hyvin pieniksi kuutioiksi. Paistoin ne ihan hitonmoisessa määrässä rasvaa ja maustoin luonnollisesti kanelilla ja sokerilla. Omenapalaset taikinapalasen keskelle, taittelut ja uuniin.


Nutella-banaanitorttujen ohje on vielä monimutkaisempi:

Laitoin taikinapalasen keskelle sopivan kasan Nutellaa ja pari banaanisiivua, taittelu ja uuniin. Kaikki tortut lisäksi voitelin munalla ennen paistoa.

No mutta se tärkein asia: miten nämä tortut pärjäsivät mun ja äitini armottomassa makutestissä?


Omena-kanelitortut maistuivat juuri siltä miltä pitikin: sopivasti joulua, sopivasti herkullista omenaa. Toimi!

Nutella-banaaniversiota mä oikeasti epäilin aika paljonkin. Mutta niinhän se on, ettei banaanin ja Nutellan yhdistelmä petä koskaan. Tämän version jouluisuudesta en mene vannomaan, mutta hyvältä maistui joka tapauksessa!


Jos lisää vaihtoehtotorttuja kaipailet, niin suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan But I'm a Human Not A Sandwich- blogin Iinan vuohenjuusto-viikunatorttuja, mun jokavuotisia vakkareita! Tuomaan markkinoilla mä myös maistoin erään kojun tyrni-inkiväärihilloa/marmeladia/mitä lie, ja oon melko varma että myös siitä tulisi tosi hyvät tortut. Mä en vaan raaskinut ostaa viidentoista euron melko isoa purkkia ihan vaan kokeilun vuoksi! Mutta näitä kokeilin ja hyvä niin!

(ja ihan vaan selvyyden vuoksi, ne oikeat joulutortut tehdään luumuhillosta, hillo alla.)

Seuraa Facebookissa, Instagramissa (sannalovesfood), vlogi-YouTubessamusa-YouTubessa ja Snapchatissa (sannapannari)