sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti 2016

Ensiksi, hyvää Helsinki-päivää te kaikki hesalaiset ja stadilaiset ja ihan vain helsinkiläiset! Niin kuin joka vuosi, myös tänään oli upea Radio Aallon järjestämä ilmaiskonsertti Kaisaniemen puistossa, ja ensimmäistä kertaa myös mä olin mukana. Mut veti paikalle Anssi Kela ja Maija Vilkkumaa, voi juku mitkä laulajat ilmaiseksi nähtävissä ja kuultavissa, huhhuh!


Robin aloitti konsertin 13:30, ja juuri samoihin aikoihin löysimme tiemme jonoon. Jokainen esiintyjä esiintyi neljäkymmentä minuuttia, ja välissä oli aina vartin tauko ennen seuraavaa. Kun Robin veteli viimeisiään, pääsimme me vihdoin alueelle sisään, siitä syystä ainoa Robin-kuva mun kamerassa on tyhjästä lavasta, nyyh. Me suuntasimme anniskelualueelle, jossa oli hieman vähemmän porukkaa ja siitä syystä myös paremmat näköalat. Anssi Kela tuli lavalle ja aaaaaaaaaaah ♥


Milla paukahti kuuluviin, ja meitsi oli heti ihan messissä. Anssi Kela on vaan jotenkin niin ihanan positiivinen pakkaus, siitä tulee sitä positiivista energiaa ja mulle ainakin tulee tosi hyvä mieli ihan vaan Kelastista katsellessa! Setti oli upea, hittiä toisensa perään ja bändilläkin oli selvästi mahtava fiilis lavalla, joka paransi mun omaa kokemustakin entisestään. Viimeisenä esitetty Nummela oli aivan hirvittävän kaunis ja koskettava versio, jota hiljennyin vaan kuuntelemaan ja laulamaan, kun meitä laulatettiin. Ihan lopussa tuli suurensuuri ongelma, kun vieressämme oli Radio Aallon oma pieni alue, ja Robin tuli siihen haastateltavaksi. Siinä mun piti sitten pohtia, otanko hyviä kuvia ehkä kolmen metrin päässä musta seisovasta Robinista, kun hän siinä vielä oli, vai nauttisinko rauhassa Anssi Kelan viimeisistä sävelistä. Siispä mä nappasin yhden kuvan Robinista ja syvennyin takaisin Nummelaan. 

 Anssi Kela lopetti, Robin poistui studiotilasta, ja hetkeä myöhemmin tilalle asteli itse J. Karjalainen. Mua ei juurikaan kiinnostanut juuri keikkansa aloittanut JVG, joten jäin stalkkailemaan Karjalaista. Jossain vaiheessa hän katseli muhun päin, kun nojailin aitaan ja räpsin kuvia. Mä vilkutin hänelle, ja hän vilkutti mulle takaisin. Siinä tuli taas semmoinen teinifanisydämenpumputusfiilis, J. Karjalainen näki mut ja vilkutti mulle, iik! Jostain ihmeen syystä JVG:n lopetettua väki alkoi väljetä ja suunnata toiseen suuntaan. Mun onni, mä lähdin lavaa kohti ja pääsinkin lopulta anniskelualueen aitaan kiinni, joka tosin oli itse lavasta hyvän matkan päässä, silti mä olin nyt paljon paremmalla paikalla kuin Anssi Kelan esiintyessä. Aloin jo innostua toden teolla, kohta mä oikeasti näen Maija Vilkkumaan ihan ihkaelävänä mun edessäni esiintymässä.


Ja pian se siinä olikin, Maija Vilkkumaa. Nainen, jonka biisien mukana oon laulanut ihan innoissani jo päiväkodista asti. Muistan kun tarhassa laulettiin kavereiden kanssa Mun elämää, voi niitä aikoja. Maija Vilkkumaan musa on aina ollut mulle hirveän tärkeää ja supermahtavaa, ja kun tuo nainen oli mun edessä ihan oikeasti laulamassa, mä aloin itkemään. Ajattelin, että se olisi voinut johtua keikan avausbiisistä, Liian kauan on viime aikoina saanut mut helposti itkemään kun olen alkanut kuuntelemaan niitä sanoja todella. Kun mulla oli vielä Satumaa-tangon aikana vaikeuksia pidätellä kyyneleitä, oli mun pakko todeta, että se johtui Maijasta. Upea nainen, upea keikka. Lauloin niin kovaa jokaisen biisin jokaisen sanan mukana, että jossain vaiheessa alkoi kurkkuun sattua. Mutta pakko oli jatkaa laulamista, en kai mä Maija Vilkkumaan keikalla voi hiljaakaan olla. Kiitos vielä Maija ihanasta keikasta ja kokemuksesta, kannatti todella jäädä sua katsomaan vaikka yksin olinkin. Me vielä nähdään uudestaan! (ja haluaako joku arvata, mitä olen tehnyt tätä postausta kirjoittaessa? kyllä, popittanut Maija Vilkkumaata Youtubesta, parasta!


Maijan keikan jälkeen olin niin väsynyt ja uupunut, että meinasin lähteä jo kotiin päin. Sen sijaan kävin hakemassa ilmaisen pizzapalan ja jäin kuuntelemaan sitä ihanaa ja käytännössä jo mun kaveria J. Karjalaista. Vähän harmitti, kun keikka koostui niin suurelta osin hänen uudemmasta tuotannosta, jota mä en niin hyvin tunne. Onneksi lopuksi oli se mun kauan odottama Hän, Villejä lupiineja ja se klassikko, Sekaisin. Kannatti jäädä!


Tämän kaiken J. Karjalaista lukuun ottamatta tallensin aktiivisesti Snapchattiin, Maijan jälkeen multa loppui akku ikävä kyllä. Siellä on videota ja kuvaa jos minkälaista, menkää ihmeessä kurkkimaan mun mystorya, sannapannari olen snäpin puolella! Keikalta jäi mukaan Kela -t-paita ja Ei-kassi, mahtava fiilis ja palava halu päästä Maijan ja Anssin keikoille vielä uudestaan. Kiitos Radio Aalto, kiitos maailman parhaat esiintyjät, toivottavasti nähdään myös ensi vuonna yhtä hyvällä kattauksella.

2 kommenttia:

  1. Mä olin myös paikalla! Mullakin oli onnistunut ja kiva konsertti, vaikka ei samoja artisteja oltukkaan katsomassa. Hyvä tapahtuma anyway oli!
    jasmintuomi.blogspot.fi

    VastaaPoista