perjantai 8. tammikuuta 2016

Maan.. eiku torstai

Tänä aamuna mä en herännyt niin hyvin fiiliksin. Takana pitkä loma, joka päättyi kuuden tunnin yöuniin ja seitsemältä soivaan herätyskelloon, joka ensin aiheutti kovasti hämmennystä mussa: mikä täällä oikein piipittää keskellä yötä? Makasin sängyssä silmät kiinni mutta hereillä vielä kakskytviis minuuttia, jonka jälkeen nousin ja sanoin, että tästä tulee huono päivä. Niin mä sanoin.


Ja miten kävi? Paukkupakkaset jumittivat liikennettä, ja sain seistä 25 minuuttia Herttoniemen metroasemalla odottamassa metroa. Yksi tuli jo kymmenen minuutin odotuksen jälkeen, mutta en mä siihen mukaan mahtunut. Myöhästyin 20 minuuttia äikän Särmä-tentistä ja vastaukset jäivät vajaiksi ja tarkastamatta.

Loppupäivä meni ihan tavallisesti. Väsytti ihan simona, yritin lukea "viime tingassa" ranskan uusintaan, ladoin salaattibaarista vähän liikaa tavaraa kippoon, ja selvisin kuin selvisinkin siitä kokeesta ihan kunnialla. Kai. Illalla oli suunnitelmissa bloggailla ahkerasti, mutta tässä mä oon muutaman tunnin istunut Facebook-seinää ja sen täyttäviä villasukkajulkaisuja selaillen, kun tämä kirjoittaminen tuntuu niin työläältä eikä ajatus näillä väsymysasteilla kulje. Aina näitä iänikuisia valituksia, eikö? Onneksi huomenna on vapaapäivä, onneksi.


Tässä onkin puolitahattomasti pidetty taas vähän useampi päivä taukoa kirjoittelusta. Noina päivinä olen ollut sukulaisten luona syömässä (ja ihailemassa asuntoa jossa on jättikeittiö, yksiön kokoinen parveketerassi ja hissi suoraan eteiseen. ja mun vastaleikattuja supertasaisia latvoja, wow!), ihaillut peilistä asujani, kutonut todella paljon, vähän ehkä opiskellut, harrastanut harrasta kerrospukeutumista ja unelmoinut ajasta kolmen kuukauden kuluttua, kun lukio on takana ja San Francisco edessä. Niin ja kutonut. Tein aika hienon villasukan, vaikka itse sanonkin. Nyt ongelma on osata tehdä samanlainen toisestakin. Pari projektia vielä kesken, mutta kovasti haluan päästä tekemään itselleni kirkkaanpunaisia ylipolvensukkia. Siis miettikää miten ihanat ne olisi? 


Ja koska kylmä ja pakkanen ja paleltaa ja vitun talvi ja vitun Suomi ja kylmä ovat ainoat puheenaiheet tällä hetkellä, on mun pakko myöntää että mä oon oikeasti aika onnellinen että ne tuli ne paukkupakkaset. Ei sillä, että mä kauheasti nautin palelemisesta. Vaan sillä, että nyt oikeasti tuntuu talvelta. Näin suomalaisena tulee melkeinpä kodikas olo. Tällainen sen Suomen talven kuuluukin olla, edes muutaman päivän. Pitää tuntua talvelta, ettei yhtäkkiä herää huhtikuussa siihen että "talvi" meni jo. Nämä nelisen päivää kahdenkymmenen asteen pakkasissa ovat oikeasti tehneet hyvää. Mä olen ihan innoissani laittanut villatakkia pitkähihaisen ja lyhythihaisen päälle ja tuplakaulaliinat kaulaan (for real). Ihan yhtä innoissani kyllä odotan sitä, kun ulko- ja sisävaatteet eroavat tasan siinä, että ulkona on kengät ja aurinkolasit.

Nyt taidan mennä nukkumaan. Tai kutomaan. Ehkä kuitenkin nukkumaan, koska väsyttää t o s i paljon. Öitä bebet! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti