maanantai 31. elokuuta 2015

SATA AAMUA


Nimenomaan. Tämä päivä (tai lähinnä ruokatunti) oli täynnä yökkäreitä, pehmoleluja, hikeä, laulua, huutoa, epämääräisiä soittimia ja kaikista tärkeintä, riemua ja vähän jopa ivallista ilakointia siitä, että meillä on enää tasan sata aamua jäljellä. 


Parasta oli ne yöpuvut. Sata ihmistä pukeutuneina pyjamiin ja paituleihin. Itse olin nössabi enkä tullut aamulla kouluun suoraan yöpuvussani, vaan vaihdoin vasta ensimmäisen tunnin jälkeen kun en ennen sitä ehtinyt. Mutta oikeasti, se uskomattoman rento tunne kun voit vain hengata tunneilla pyjama päällä! Tuohon voisi jopa tottua ;)


Kun ruokatunti alkoi, kokoonnuimme saliin. Lauloimme laulumme pari kertaa läpi, joka tänä vuonna oli hienonhieno Tierna-aamut, ja lähdimme kasassa kiertämään koulua. Soittimet soivat ja hoilaus kaikui koulun käytävillä, kun kiipesimme portaita ylös alas ja käytäviä eestaas. 


Kun koulu oli pariin kertaan kierretty, lähdettiin matkaamaan ulos. Reitti kulki Liisankatua ja Snellmanninkatua pitkin Tuomiokirkolle, jossa istuskeltiin vähän aikaa ja josta palailtiin Mariankatua takaisin koululle. Busseille ja autoille tuli vähän ongelmia, kun Sibiksen abiturientit valtasivat tiet. Monet vastaantulijat seisoivat kännykät ja kamerat kädessä, Senaatintorin japanilaiset turistit olivat äärimmäisen ihmeissään. Eräs heistä tuli multa kysymäänkin, että mikä tämä juttu oikein on. Selitin, että meillä on sata aamua jäljellä että lukio loppuu, joten juhlitaan sitä. Ihmiset olivat oikein ilahtuneen näköisiä tämmöisestä pienestä arjen piristyksestä. Yhdessä vaiheessa käveltiin erään leikkipuiston (?) ohi, jossa nainen ja kaksi lasta vilkuttivat meille. Me vilkutettiin takaisin, ja kun Tierna-aamulaulussamme tuli se kohta, jossa on yksi "vitusti"-sana, puolet porukasta jäätyi, kun tajusi ettei nyt lasten edessä sovi kiroilla.


Hirveä hikihän siinä tuli, kun reppu oli selässä, vauhti välillä aika kova ja aurinko porotti kirkkaalta keskipäivän taivaalta. Ja kun ruokalaan lopulta päästiin nääntyneinä mutta onnellisina, oli yhtäkkiä niin lautaset, lasit kuin vesikin loppu (siis meistä riippumattomista syistä). Väsytti ja koko vartalo naamaa myöten oli ihan hiessä, mutta mahtava päivä se silti oli. Onneksi on nyt kuitenkin sekin koettu, eikä tarvitse uudestaan tehdä, oli nimittäin sen verran rankkaa tällaiselle fyysisesti heikommalle olennolle :D


Tänään oli hyvä päivä olla abi.

Lisää sata aamua -tunnelmia kuva- ja videomuodossa löytää Instagramista ainakin #tj100- ja #sibisonihmisenparastaaikaa -tägien alta! Ja käykää samalla seuraamassa mua, nimimerkillä @sannalovesfood löytyy ♥

p.s. eka postaus mun uudella koneella, iik! 

perjantai 28. elokuuta 2015

Tällä viikolla olin onnellinen...

...myöhäisistä aamuista. Mikä parempaa, kuin keskiviikkoaamuna herätä kunnon yöunien jälkeen kymmeneltä, ja rauhassa käydä pitkässä suihkussa ja syödä aamupalaa, vähäsen jopa selailla psykan kirjaa, ennen kuin täytyy mennä puoli kahdeksi kouluun.  Onneksi mun lukkari pakottaa mut heräämään seitsemältä vain kaksi kertaa viikossa! Ja vinkkinä teille kaikille, Elovenan valkosuklaa-mansikkapikapuuro on parasta ikinä <3


...hyvästä ruoasta. Tuolloin keskiviikkona olisi koulussa ollut tortillaa ruokana, mutta sattuneesta syystä missasin ruokailun. Joten teinpä niitä sitten kotona, tosin vasta torstaina. Mutta silti. Vaikeaa oli saada ateriaa kasaan, kun yhtäkkiä kaikki olikin pilaantunutta ja piti edestakaisin käydä kaupassa, mutta kyllä siitä ihan kelvollista loppujen lopuksi tuli...:'D


...TIISUSTA. Olisin niiiiiiiin kovasti halunnut mennä Tiisun eiliselle levyjulkkarikeikalle, ja olisinkin...jos olisin syntynyt kolme kuukautta aikaisemmin. Noh, tänään löysin tänään siis julkaistun Tiisun Elämän koulu -esikoisalbumin Anttilasta vain viidellätoista eurolla! Ja nyt kuuntelen sitä toista kertaa putkeen ja tämä on vaan niin upeutta! Ihana yllätys oli bongata levyltä kappale, johon rakastuin totaalisesti kun jäbät soittivat sen parisen vuotta sitten jossain koulun tapahtumassa. Tällaisina hetkinä olen erittäin ylpeä sibisläinen, hyvä Tiisu! Kaikki menkää siis ostamaan omanne, tai te laiskemmat kuunnelkaa sitten sieltä Spotifyista. Suosittelen erityisesti kappaleita Perkele ja Anna mun pyöristyä. Ja kaikkia sinkkuja. Ja niitä muitakin. #NYTTENALKAAUUSIAIKA

...siitä että äiti tuli tänään mökiltä ja toi lisää mustikoita. Nyt ei enää tarvitse pohtia, tehdäkö piirakkaa vai muffinsseja kun voi tehdä molempia! :)


...kirjastosta. Kaisla raahasi mut tänään kanssaan yliopiston kirjastoon lukemaan, ja harhailusta ja salaattikastikeongelmista huolimatta sain jotain aikaiseksikin. Voisihan sitä useamminkin käydä, kirjoituksiin pari viikkoa ja paaaljon hommia jäljellä.



Oletteko te hullaantuneet jostain, vai saitteko elämältä vain turpiin?

maanantai 24. elokuuta 2015

Kurkistus Narniaan #13 : Tältä näyttää kesä

Shortsipuku Thaimaasta // Kengät Crocs // Aurinkolasit Claire's // Kello Ur&Penn

Tämä on mun ultimate kesäasu. Ostettu toissajoulun Thaimaan-reissulta. Muistan kun näin tämän, rakastuin, tinkasin, lähdin pettyneenä pois, kävelin takaisin ja ostin tämän. Vähän epäkäytännöllinen Suomeen, mutta kun kunnon helteet iskevät niin onnellisena heitän tämän päälle. Niin nätti ja ihana ja paras. Rakastan.


p.s. oon vihdoin pääsemässä takaisin psykanlukuvauhtiin, jee! ja olen taas koukussa frendeihin. paras sarja ikinä. ja valkosuklaa-mansikka-puuro on hyyyväääää. ja yyhhyyyyyy tahdon tietokoneen. vinkkejä oikeasti otetaan vastaan! eipä muuta sekalaista, hyvää yötä!

lauantai 22. elokuuta 2015

Ylioppilasepätoivo

Niin kuin olette varmaan huomanneet, blogi on vähän hiljentynyt viime päivinä jälleen. Sanoin, etten postaile, koska pitää lukea. Arvatkaa mitä? En ole pahemmin lukenut! Koko ajan on sellainen fiilis, että pitäisi. Kauhistuttaa ajatus, että enkun kuunteluun on kaksi ja puoli viikkoa (!!!) ja enkun ja psykan kirjallisiinkin kolme ja puoli. Mutta jotenkin ei vaan huvita. Yllättääkö?

Sain puolisentoista viikkoa sitten luettua ensimmäistä kertaa kaikki psykan kirjat läpi. Toinen kierros ei ole oikein lähtenyt kunnolla käyntiin. Suunnitelma oli tehdä tiivistelmät kaikista kappaleista. Yhden kirjan ajan se onnistui, mutta se oli niiin hidasta ja työlästä, että toisen kirjan kohdalla päätin yksinkertaisesti vain lukea. Se oli keskiviikkona. Sen jälkeen olen lukenut about 10 sivua.

Enkun abiharjoituskirjan tekeminen olisi mukavaa vaihtelua, mutta en anna itselleni lupaa tehdä enkun tehtäviä, kun olen psykassa niin pahasti jäljessä. Sitten avaan psykan kirjan, luen kaksi lausetta, otan kännykän käteen. Kaksi tuntia myöhemmin vilkaisen taas kirjaa ja totean ettei tästä tule yhtään mitään.

Eka kierros meni niin hyvin, mutta nyt rutiini ja fiilis on kadonnut. Kun kerran on päässyt lipsumaan jatkuvasta lukemisesta, on hyvin, hyvin vaikeaa päästä siihen mukaan. Ja kohta on kirjoitukset ja alan ehkä jossain vaiheessa panikoida. Halp.

Opiskelua vältellessä tulee tehtyä kaikkea muuta jännää, mitä muuten ei koskaan tekisi. Esimerkiksi keskiviikko-iltana tein listan kaikkien aineiden, jotka aion kirjoittaa, viime vuosien keskimääräiset pisterajat ja sekä korkeimman että matalimman kuhunkin arvosanaan vaaditun pistemäärän. Listasin pisterajoja kussakin aineessa ämmään tai ceehen asti, ja lähes kaikissa alleviivasin alimman, ikään kuin sinetöiden päätöksen siitä, että tuotahan arvosanaa mä en tuosta aineesta aio kirjoittaa. Ihana yllätyksenä tuli muun muassa, että äidinkielen L:ään tarvitsee saada jokaisesta tekstitaidon tehtävästä "vain" viisi pistettä ja esseestä 50, E:hen vastaavat luvut olivat 4 ja 40. Ei paha, eihän? Psykastakin saa E:n sillä, että kolmesta tehtävästä saa 4 pistettä ja kolmesta 5. 


Äikästä, enkusta ja psykasta aion siis saada (vähintään) E:t. Matikasta ja ranskasta ei puhuta. Nyt vaan hienoisesti ahdistaa. Ajatukset siintää koeviikossa, tarkalleen ottaen syyskuun kahdennessakymmenennessäviidennessä päivässä. Mulla on koeviikolla tasan yksi koe, MAA10 24. päivä. Sen jälkeen mulla on kuusi ihanaa peräkkäistä vapaapäivää, jolloin ei tarvitse murehtia tai stressasta yhtään mistään kouluun liittyvästä eikä toivottavasti muustakaan. Tuota pientä vajaan viikon minietukätesisyyslomaa aion juhlistaa ostamalla vihdoinkin sen uuden tietokoneen ja kirjoittamalla kaikki ne postaukset, mitkä ovat jääneet. Siis ainakin loput Linkkaa blogisi -postaukset, jotka ovat kahdeksan kuukautta odotelleet, ja Pariisin reissun tekstit, eihän siitä ole kuin vajaa kolme kuukautta kun julkaisin ensimmäisen matkapäivän postauksen. Hehe. Todennäköisesti mä suurista puheistani huolimatta päädyn kuitenkin nukkumaan koko viikon ja postaukset jäävät tekemättä, mutta toivon että silloinkin annatte minulle anteeksi. Nyt seuraavat kolme ja puoli viikkoa blogi on kuitenkin huomattavasti tavallista hiljaisempi, en halua että etusivulla on pelkkiä Narnia-postauksia putkeen, joten yritän pari postausta viikkoon saada kirjoitettua. Kysy ortodoksisuudesta -postaukseen vastaukset tulevat varmaan vasta kirjoitusten jälkeen, hienoja kysymyksiä olen saanut, mutta tuollaiset enemmän paneutumista vaativat postaukset jätän suosiolla myöhemmäksi, ja luku-urakan keskellä tulee vähän kevyempää ja nopeammin kirjoitettavaa kamaa. 

.Mulla on nälkä ja väsyttää, en jaksa käydä kääntämässä Frendien DVD-levyä ympäri eikä lukeminen oikeasti nappaa pätkääkään (plus välittäjäaineet ja talamukset menevät hitusesti yli hilseen), joten taidan luovuttaa (taas), ja mennä nukkumaan. 

Oikeasti mun oli tässä postauksessa tarkoitus puhua ihanasta eilisestä. Kaverini, jota en ole oikeasti nähnyt vuoden 2013 pääsiäisen jälkeen, muutti, ja minä reippaana tyttönä ilmoittauduin apulaiseksi. Vietettiin varmaan puoli päivää autossa ajellen ympäri Helsinkiä ja Vantaata ja viikattiin, lajiteltiin ja säkitettiin varmaan viisituhatta vauvanvaatetta kännykän taskulampun valossa, mutta mulla oli rehellisesti sanottuna tosi ihana päivä! Oli ihana nähdä vanhaa kaveria, pikkasen muistella menneitä, puhua tulevasta ja vain vaihtaa kuulumisia. Ja kun puolen yön aikaan he kävivät heittämässä mut kotiin, luvattiin ettei seuraavaa näkemistä jouduttaisi odottamaan toista kahta ja puolta vuotta (ja nyt perkele Meri jos et tykkääkään musta enää ja sanoit että pitää nähdä vain ollaksesi kiva niin suutun >:( :D)

Onko muita samaistujia, ylppäristressiin tai mihin tahansa liittyen? :D

maanantai 17. elokuuta 2015

Kurkistus Narniaan #12 : Shortsikelit

Paita H&M // Toppi kirppis // Shortsit H&M // Kengät Crocs

Ihanaa, kun nyt parina viime viikkona on vihdoin päässyt käyttämään shortseja! Mä oon aina ollut mekkoslashhameihmisiä, mutta kyllä pitää myöntää, että jossain vaiheessa niistäkin kaipaa vaihtelua.

Nyt on taas ollut kirjoittelussa taukoa, kun viikonlopun olin mökillä (i-ha-naa ♥♥♥) ja ylppäripänttäyksen lisäksi pitäisi vielä ehtiä käydä koulussa ja tehdä jotain ihme läksyjä. No, kuukauden päästä bloggaamisellekin jää aikaa, ja koeviikolla aion vihdoin ostaa uuden läppärin. Vinkkejä otetaan vastaan, vaatimukseni ovat levyasema, SD-korttipaikka, hinta alle 400€ ja mielellään valkoinen, vaikkei välttämättä.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Jos ikinä kesäaikaan päädyt Lappeenrantaan....



...käy ihmeessä katsomassa hiekkalinnat! Joka vuosi siis Lappeenrannan satamassa on näitä upeita hiekkaveistoksia, vain hiekasta ja vedestä mun käsittääkseni tehty. Tämän vuoden teema oli Hiekkalinna Heroes: oli Super Mariota ja Batmania, lääkäriä ja tiedemiestä, Lassie ja formulakuski. Ilmainen sisäänpääsy, vielä tämän kuun loppuun asti! Ja käykää samalla ostamassa vedyt tai atomit satamasta lounaaksi. Suosittelen. (ja kyllä, tykkään Mariosta :D)

maanantai 10. elokuuta 2015

Kurkistus Narniaan #11 : Tämäkään ei ole oikeasti mun...


neuletakki Billabong (äidin) // toppi H&M // farkut Only // kengät Crocs

Ihanan rento ja yksinkertainen asu eräänä rentona kesäiltana. Neuletakki äidin vaatekaapista sekin, aivan liian iso mulle, mutta ei se mua ole ennenkään haitannut! Huomenna kouluun, voi miten loma loppuu aina niin aikaisin..! Onneksi viikonloppuna pääsee taas mökille, ykkösjakson perjantait on vapaat ja hyvät säät ilmeisesti jatkuvat. Hyvää kouluunpaluuta teille kaikille jotka sinne palaavat, mulla vähän jännät fiilikset kun ei mitään hajua enää, mitä vuoden päästä teen.

Kai olet käynyt jo kysymässä ortodoksisuudesta? Vielä ehtii!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Krokotiilikengät kertaa kaksi

Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa niinkin tylsästä jutusta kuin kengistä kahden päivän diippeilyn ja tiiviin pohdiskelun jälkeen. Mutta minkäs sille nyt voi, nämä ovat niin ihanat! ♥

Mulle kenkien ostaminen on yhtä helvettiä. Sama asia kuin bikineissä, housuissa ja aurinkolaseissa: mitkään eivät oikeasti sovi mulle. Tai jos sopivat, niin ovat rumat. Jos ovat vielä hyvännäköisetkin, niin hintalappua ei edes viitsi katsoa. Viime kesän kävelin söpöissä kolmentoista euron balleriinoissa, jotka olin ostanut mökkimatkan varrella Robin Hoodista. Heinäkuun loppupuolella jalkapöytääni särki ajoittain niin paljon, etten voinut kunnolla kävellä. Seuraavalla Tallinnan reissulla balleriinat jäivät hotellin lattialle.

Alkukesän kävelin kumppareissa ja Consseissa. Ne onneksi toimivat ihan hyvin, suuria helteitä kun ei kesäkuussa Suomeen saatu, niin kuin me kaikki varmasti erittäin hyvin tiedämme. Huono puoli oli siinä, että heinäkuun alussa piti niinä lämpiminäkin päivinä käyttää niitä Consseja. Tai äidin sieltä Robin Hoodista ostamia reikäkenkiä. Samaan aikaan blogeissa ja Instagramissa pyöri Crocs, tuo kenkämerkki, josta kaikille tulee mieleen reikäiset kumikengät, mutta joka todellisuudessa tekee todella ihania ja erittäin hyvälaatuisia kenkiä. Arvontoja siellä, arvontoja täällä. Aina niin kovasti toivoin voittavani, että edes joskus saisin kunnolliset kesäkengät. Crocsin hinnasto oli mun silmään niin kallis, etten viitsinyt muuten sieltä lähteä ostamaan. 


Yhtenä kesäpäivänä olin kaupungilla kiertelemässä. Mulla oli ihanat siniset Conssini jalassa, jotka ikävä kyllä ovat mulle liian pienet. Jossain vaiheessa pikkuvarpaitani alkoi särkeä niin paljon, että päädyin kävelemään ympäri Forumia sukkasiltani. Tajusin olevani ihan lähellä Crocsin Helsingin liikettä, laitoin väkisin kivuliaat kengät takaisin jalkaani, ja tuskaisesti taivalsin krokotiilikenkäliikkeeseen.

Alet. Ja paljon ihania kenkiä. Löysin hyllystä juuri ne kengät, joiden perään olin nettiselailuillani kuolannut. Sovitin. Liian pienet. Katsoin isompaa kokoa. Sitä ei ollut. Sydän murtuneena ja jalat verillä lähdin kotiin päin.

Muutamaa viikkoa myöhemmin olimme akkaporukalla taas keskustassa. Kävelimme Crocsin liikkeen ohi, ja halusin välttämättä käydä sisällä. Siellä oli ne samat kengät. Ja oikea koko. Sovitin, ne olivat juuri täydelliset. Ja puoleen hintaan. Soitin äidille, ja tein kaupat. Olin onnellinen. 

Pari viikkoa kului, ja äiti osti itselleen samanlaiset. Samaa kokoa, samaa väriä, kun muut olivat loppu. Vielä eivät ole menneet sekaisin, mä kun onnistuin aika nopeasti likaamaan omani!

Mutta nälkä kasvaa syödessä. Olin nimittäin bongannut toiset ihanuudet ostosreissuillamme. Mustat sandaalit, ylitsepääsemättömän söpöt. Ja mä tarvitsin mustat kesäkengät, koska ei vaaleanpunainen sovi kaikkien asujen kanssa yhteen.

Mutta äiti ei suostunut. Lopulta yhdellä Jumbo-reissulla, kun vahingossa taas päädyttiin Crocsin liikkeeseen Flamingossa, äiti suostui maksamaan puolet näistä mun unelmakengistä. Ja niin olin kaksien krokotiilikenkien onnellinen omistaja.



Nämä ensimmäiset rakkauteni olivat Duet Busy Day Skimmerit, meloninvärisinä. Ajattelin loaferientapaisten kenkien olevan paras ratkaisu, ei tule varpaille kylmä, jos lämpötila ei ihan sinne kahteenkymmeneen kipua, mutta ei hiosta liikaa lämpiminä päivinä. Ja oikeassahan olin, nuo kenkulit ovat mahtava ratkaisu melkein joka säähän. Pohja on ihanan kevyttä ja joustavaa kumia, ja voin sanoa, että noilla juokseminen on ihan ylihelppoa, taisin jollekin sanoa sen tuntuvan "kuin pomppisi pilvien päällä", kun pohja tarjosi niin mahtavan jouston eivätkä painoltaan silti tuntuneet missään. Väri on ihanan herkullinen, mutta kangas likaantuu todella helposti, eivätkä tahrat lähde kovinkaan helposti pois (toisaalta en ole vielä jaksanut niitä kunnolla lähteä pesemäänkään). 


Ja se toinen ostokseni oli Huarache Flatit. Kyseistä mallia olisi tarjolla niin monessa ihanassa värissä, mutta koska perustelin itselleni tarpeeni näille kengille sillä, että tarvitsin mustat kesäkengät, otin mä ne mustina. Crocs sivuillaan sanoo, että jos arvuuttelee kahden koon välillä, kannattaa ottaa se pienempi. Näiden mustien kenkien kohdalla se oli täsmälleen totta, mun kengänkoko on jossain 37 tietämillä, ja näistä mulla on koko 6 eli 36-37, kun taas edellisissä kengissä mulla on koko 7 eli 37-38, kun pienempi hieman puristi varpaasta. Näillä mustilla kengillä se juokseminen ei ihan niin hyvin tietenkään onnistu, kun kengät meinaavat silloin lähteä jalasta, mutta kävellessä ei ole sellaista ongelmaa ollut. Istuvat todella hyvin jalkaan, ja molemmat ovat supermukavat jalassa. Ehkä ainoa huono puoli, minkä olen molempien kenkien kohdalla huomannut, että alkavat ilman laastaria nopeasti hiertämään oikeaa nilkkaa. En tiedä yhtään, mistä tämä johtuu, kengissä ei näy olevan mitään kohtaa, mikä hiertäisi, eikä vasemmassa jalassa tätä ongelmaa ole. Mä syytän mun nilkan luustoa ja pidän kilttinä tyttönä laastaria, vielä ei onneksi ole iho mennyt rikki.

Vielä tiivistetysti molempien kenkien hyvät ja huonot puolet, ehkä tulee vielä jotain uutta, mitä en aikaisemmin tekstissä sanonut:



Duet Busy Day Skimmer:

+ Äärimmäisen mukavat jalassa
+ Ihana kevyt, joustava pohja
+ Sujahtaa helposti jalkaan (nopealla venkslauksella jopa ilman käsiä)
+ Söpön väriset (ja muitakin vaihtoehtoja saatavilla!)
+ Tuntuvat parhaalta paljain jaloin, mutta myös sukka mahtuu vaivattomasti mukaan (en tiedä liittyykö tämä tosin yhtään mihinkään)

- Tahraantuu helposti, eikä tarhat lähde helposti pois
- Mulla vähän hiertää, mutta tosiaan syytän omaa outoa nilkkaani! :'D
- Normaalihintaisena (49,95€) ainakin mun budjettiin liian kallis, aleissa onneksi puoleen hintaan!



Huarache Flat:

+ Todella mukavat
+ Helppo laittaa jalkaan
+ Söpöt :3
+ Ihana värivalikoima

- Hiertää pahemmin kuin edelliset, mutta niin, tuskin on kengästä kiinni
- Normaalihintaisena vielä kalliimpi (54,95€), ja 30% alennuksenkin jälkeen aika suolainen hinta. Mutta kerrankos sitä, kun laatua saa!

Eli ehdottomasti suosittelen, ja varsinkin aleissa suosittelen käymään, jos mun tavoin kauhistelet vähän korkeampia hintoja. Mä olen vasta reilun kuukauden ollut Crocsien omistaja, mutta olen varma että kengät ovat erittäin laadukkaat, ja vietämme vielä monet ihanat kesät yhdessä! 

(ja vielä, jos jollekin oli epäselvää, mulla ei koskaan ole ollut vielä yhteistyöpostauksia blogissani eikä tämäkään siis ole sellainen, ihan kenkärakkaudesta haluan jakaa nämä teille! ja jos joskus teenkin yhteistyöpostauksia, merkitsen ne erittäin selkeästi!)