lauantai 24. marraskuuta 2012

On with the show

Onko teillä ikinä sellasta tunnetta, että ihmiset ajattelee susta vähän eri tavalla kuin mitä ne sanoo? Että vaikka kuinka  ne väittäis, että olisit tärkee, aina joku on tärkeempi? No mulla on kokemusta, vähä turhanki paljon. Niin paljon, että tuli kesällä tehtyä aiheesta biisikin, nimeltään Here I Am: http://www.youtube.com/watch?v=mDTFCc1fSio&list=UUSwFPECH2of-7QKijvXeW9w&index=3&feature=plcp. thought we're all the same but why I'm the one who's always mistaken? you said you'll always be there for me, still I'm never the first one you'll see... Että tällasta.

Kerran mulla oli hirvee riita mun äidin kanssa, se ei ollu kotona enkä mäkään olisi halunnut olla, itkin ja huusin niin että varmaan koko rappu kuuli. Katoin netistä bussien aikataulut, pakkasin laukun ja soitin mun kaverille, että jos voisin tulla sinne yöksi kun kotona en vaan pysty olemaan. No tää mun kaveri ei ekana vastannu ollenkaan, ei kuullut, kun sillä oli sen toinen kaveri kyläs nii niillä pauhas musa täysillä ja ne piti siellä hauskaa. Sitten se selitti siinä puhelimessa jotain, ettei nyt sovi ja sellasta. En sitten menny sinne, kun se ei halunnu ja ne jatko siellä kahestaan bilettämistä. Kyllä mä luulen että olisin siihen mahtunut. Menin sitten sänkyyn, katsoin kelloa parin minuutin välein, meinasin lähteä vaikkei mua oltu pyydetty. No siihen mä sitten jäin. Joskus neljän aikaan yöllä ne sitten soitti mulle, että onko mulla kaikki kunnossa. Se mun toinen kaveri oli vähä huonossa jamassa, kikatteli siellä iha hulluna. Kiva herätys seki. Siinä vaan alkaa miettiä, kun mun kaverit sanoo aina, että jos kotona on hätä, niin voin aina mennä niiden luo yöksi, että ne auttaa. Mutta sitten ku apua pyydän, jota ei suinkaan tapahdu usein, en yleensä halua vaivata ihmisiä mun ongelmilla, niin on parempi että jään kotiin. Hädässä ystävä tunnetaan, ja paskat. Tässä vaa yksi esimerkki.

Tänään oli mun synttärijuhlat, kavereiden kesken. Oikee syntymäpäivä mulla oli tiistaina. Näin seki meni: edelliseksi yöksi äiti päätti lähteä Lappeenrantaan, jätti mut yksin kotiin, ja koska en mun pyntymäpäivänä halunnut herätä yksin, lähdin extempore Kaislan luo, kylläkin varmistettua monta kertaa, että se varmasti kävisi. Sitten olin siellä ja oli ihan kivaa, Kaislan äiti leipoi mokkapaloja juhlan kunniaksi ♥ Sitten tiistai-iltana, kun tulen myöhään kotiin (oltiin kavereiden kanssa katsomassa Twilight - Aamunkoi osa 2, aivan ihana ♥), äiti makaa sohvalla, näyttää keittiön pöydällä olevan kirjekuorikasan ja pikasesti toivotti onnea. Lahjaakaan äiti ei ollut viitsinyt hankkia, oli vaan tunkenut setelin kortin väliin. Sen mä ymmärrän, että kaukaisemmat sukulaiset antaa rahaa, kun ei ne välttämättä oikein osaa antaa lahjaa, mutta omalta äidiltä voisi jo vähän vaivannäköä toivoa lahjan suhteen, mut eeei. Sama oli kun täytin 11: tulin kotiin, äiti oli naapurissa, vähä angstangst, ei varmaan muistanut että mulla oli syntymäpäivä, ja kun sanoin, se otti lompakosta 50€ kun ei tullu lahjaa muistettua ostaa. Samana päivänä oli ollut
Unicef-kävely, ni oli jo valmiiks vähän niinku paska fiilis. Olis kiva, että edes joskus kotiin tullessa siellä odottaisi äiti, jota oikeesti kiinnostaisi niin rakkaan tyttärensä asiat.

Niin, niistä juhlista. Kaikki tuli myöhässä, joka oli oikeastaan ihan hyväkin asia :) Yksi mun vieraista ei ollut edes ilmoittanut, että ei tule paikalle. Ihan kiva. Eikä kenelläkään ollut sen numeroa :D sillä kyllä oli mun.... Mutta joo, syötiin, avattiin lahjat (jee sain nälkäpelin ja paranormal activity 3:sen ja ilmasen reissun flamingoon uimaan ja syömään mun kavereiden kanssa ja hiusmaskaran ja meikkei ja kaikkee muuta kivaa ♥) ja syötiin lisää, ja sitten tuli se,että mitä nyt tehtäisiin. Kyllähän siinä jotain keksittiin, muttei kuitenkaan oikeen mitään, ja sitten porukat rupes lähtemään. Kaikki lähti, osa sen takii koska muutkin lähti, vaikka mä pyysin että joku edes voisi jäädä ettei mun tarvitsis olla yksin. No ne lähti silti, ja kuulin myöhemmin että yhet oli mennyt mun toisen kaverin luokse. Ei sitte jäänyt tänne viettämään aikaa vaikka mä kuinka pyysin... Mutta joo tällasta... Vain elämää on ihana sarja, Jonne Aaron on niin ihana... ♥ Harmi että se loppu, toivottavasti tulee uusi kausi :) Ja koko ajan on sellainen fiilis, että haluais tehdä biisin, muttei tuu oikeen mitään ideoita. Yksi on tässä tekeillä, huomaan, että oon ottanu mallia Evanescencen kappaleista Lithium ja My Heart Is Broken, siis melodian ja mun päässä olevan sovituksen perusteella. Kappale kertoo siitä, että miten joku todella rakas on poissa, jossain kaukana, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tässä vaiheessa kuulostaa vielä vähän tylsältä, mutta toivotaan että siitä hyvä tulee :) ja sitä odotellessa, kuunnellaan vaikkapa sitä Lithiumia ♥ : http://www.youtube.com/watch?v=PJGpsL_XYQI

Huomenna on mun ja mun veljen yhteissynttärit (se täyttää 23 30.11.) enkä tiiä yhtään mitä annan sille lahjaks :O se sano että se antaa mulle talouspaperii, joten mä sanoin että annan sille vessapaperii. Saa nähdä :)

24.11.1991 Farookh Bulsara, aka Freddie Mercury, legendaarisen Queen-yhtyeen solisti, keulakuva, lauluntekijä, pianisti, satunnainen kitaristi, energinen esiintyjä, valovoimainen artisti, ehdottomasti maailman parhaimpia laulajia kaikin puolin (lista jatkuu loputtomiin), menehtyi AIDSiin. Tänään, 21 vuotta myöhemmin, hänen muistonsa elää yhä, lauluja lauletaan, miestä itseään ylistetään, hänestä haaveillaan, häntä kaivataan. The show must go on.

terveisin minä (:



Olin keväällä Saksassa, ja näin siellä pari kanaa :D vaikken kyllä oo ihan varma että erottuuko ne tosta kuvasta.... Mut on tää kiva kuva silti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti